Aloin tässä miettiä tatuointijuttuja. Nyt on jo 1,5 vuoden ajan olkapäässä komeillut kummisedän synttärilahja (hän sekä piirsi että maksoi kuvan). Se lähti omasta ideastani, tuo kuva siis, mutta sedällä oli taiteellinen vapaus. Halusin tähden tai kukan ja sain kummankin! Uniikki, värikäs ja kehuja kerännyt tatuointi on ihana!

Tänä vuonna aion ottaa toisen tatuointini. Siitä tulee luultavasta black and grey. Haluaisin tekstiä ja - tittididii - hehkulampun. Ne varmasti ammatitaitoinen piirtäjä pystyy yhdistämään samaan kuvaan. Tatuoinnin sijaintia en ole vielä päättänyt varmasti. Toinen olkapää, lapaluun kohta, nilkka...? Ranteeseen haluan jonain päivänä kuvan kanssa, mutta sen aika on viimeistään sitten kun valmistun huuhaa-maisteriksi eli on 100% varmaa, etten työskentele ikinä missään liian virallisessa paikassa, jossa tatuointi pitäisi esim. peittää.

Haluan tatuointieni olevan yksittäisiä tarinoita, persoonallisia ja tietysti rakkaita. Kauhein tietämäni tatuointi on Ville Valon kalsarikäsivarsi. Tämä hc-fani ei edes muista, kumpaa käsivartta se peittää... En haluaisi peittää jotain ihoaluetta yhdellä isolla tatuoinnilla. (Ville Valolla on myös nätein tietämäni tatuointi: sydän toisessa ranteessa. Siitä se oma idea lähti kasiluokkalaisena, hah!)

Ei kai tässä kummempia, illalla teen iskun kommenttilaatikoihinne, varokaa vain! Kertokaa, millaisen tatuoinnin ottaisitte juuri nyt. Minne ja miksi?

Terveisiä terveyskeskuksen odotushuoneesta. Istun täällä toista tuntia varmana kuolemasta. (Minäkö dramaattinen? No way!) Karkotin jo yhden mummon penkkiriviltäni aivastamalla ja tällä hetkellä haaveilen lumipesusta (kylmää, mmmmm) sekä pehmeästä sängystä.

En käynyt äänestämässä tämän taudin takia. Olen syönyt roskaruokaa koko viikon ja lukenut dekkareita. Täällä on hottis vartija ja hmm olen miettinyt kaikenlaista.

Vastasin kommentteihin suoraan kommenttiboksiin. Siellä oli kätevä"vastaa"-toiminto, niin alan käyttää sitä. Tsori!

Ei maar, en tiä kyl mikä vaivaa. Poskionteloihin sattuu, kun syön esim. purkkaa ja ahdistus on kouluasteikolla lukemissa 6-8. Enkä oikein tiedä syytä sille. Tulevaisuus, joo, kiire, joo, talous, joo, elämä, joo, kaikki, joo.

Kaipaisin tassuterapiaa ja äidin kainaloon, mutta ei aikataulu anna myöten. Tänään kolme tuntia, huomenna neljä tuntia ja perjantaina luultavasti yli kymmenen tuntia töitä. Lisäksi koulua poikkeuksellisesti viisi päivää, joista olen kyllä kaksi ollut jo pois, mutta silti.

Suoritimme tänään kahvikuppien äärellä miesjaon, ystävä ja minä. Yhden ystävän kanssa tällä viikolla luistelemaan ja yhden saan harrastukseen mukaan ja sitten yökylään. Jee!

Kofeiini, nikotiini ja sokeri tappavat minut, mutta so what.

Elämän pieniä ja suuria kysymyksiä mielessä.

Miksei kaikkia kodinpuhdistusaineet voisi tuoksua samalle? Tällä hetkellä, juu, lattianpesuaine, tiskiaine ja vessan tuoksut ovat sitrusta. Situuna on niin yesterday, joten tuen limeä. Vielä kun pyykinpesuaine ja pari muuta saisi mätsäämään. Siten kodissa tuoksuisi ihanan raikkaalle all over.

Asumisjärjestelyt myös mielessä, ja jotain päätöksiä tehty jo. Se suurin vielä edessä, mutta pitää konsultoida paria tahoa ennen sitä.

Istuin tänään ikkunapöydässä lounaalla yksin. Parasta seuraa, siis. Pitäisi ehkä ottaa tavaksi useammin, ehkä jopa viikottain tai ainakin kuukausittain, että vie itsensä itsensä kanssa ulos.

Illalla luvassa ystävän kanssa sauna-ilta ja epäterveellistä ruokaa. Kompensaationa ostin kaikkea terveellistä kaupasta.

Yöllä näin unta yhdestä tosielämän kaukoihastuksesta. Tai voiko sitä sanoa 'kaukoihastukseksi', jos mies asuu samassa talossa?

Lokoisaa lauantaita beibit!

Vapaapäivä

Kysymys: Jos jätän otsikoimatta täällä Bloggerissa, ilmaantuuko postaus Blogloviniin tai Bloggerin blogilukulistalle tai mitä ikinä käytättekään blogien seuraamiseen?

Tästä päivästä tulikin vapaapäivä. Pikkumies oli eilen jo vähän tukkonen ja hiljaisempi kuin yleensä, ja tänään seiskalta aamulla tuli viesti, että kipeänä on ja minun ei tarvitse tulla töihin. Niinpä nukuin kunnon yöunet ja nyt ihmettelen, että mitä sitä tekis näin vapaapäivänä. Vähän houkuttelisi reissu Tädin luo katsomaan kummipoikia, mutta toisaalta voisi leipoa sämpylöitä ja pullaa ja istua kotona lukemassa. Nappasin kirjastosta kasan "helppolukuisia ja humoristisia" kirjoja. Siis Reijo Mäen dekkari, Jari Tervon romaani, Mark Levengoodin kolumnikokoelma ja Hotakaisen Juoksuhaudantie. En ole lukenut pitkään aikaan mitään, joten aloitan kevyesti. Dekkarit ovat yleensä hyviä kirjoja comebackin tekemiseen.

Taidanpas järjestää täällä ihan kohta arvonnan! Täytyy vielä kehitellä itse kilpailu ja sitten se, että kuinka arvon reilusti tuon palkinnon.

Aion leipoa vapaaehtoistyöhön pullaa sunnuntaiksi ja sämpylöitä köyhän opiskelijan (minun) syötäväksi. Sämpylät onnistuvat AINA, mutta pullan kanssa olen vähän arempi. Joko niistä tulee hyviä, mutta rumia tai kauniita, mutta jotenkin väärän makuisia. Niiden pitää olla kauniita JA hyviä!
Aloitetaan siis leipomisshow än yy tee nyt! Kertokaas perjantain kunnialsi, mikä on teidän keittiöbravuurinne?

Nyt kun leijun kuolleena

Makaan sängylläni ja kello on seitsemän illalla. Olen ollut jo monta tuntia kotona; syönyt ja siivonnut. Minulla ei ole mitään tehtävää tai menoa ennen seuraavan päivän koulua (mab6 alkaa 10:10). Tämä on jo toinen ilta putkeen samanlaista tyhjyyttä, olen ihmeissäni. Mitä tämä on?!

Olin sitten kävelyllä. Seisoin sillalla ja katsoin maisemaa. Vuosi sitten rakastin kaukana näkyviä valoja sekä jäähtynyttä merta. Nyt vain tuijotin, en tuntenut mitään. Tulin vähän surulliseksi Helsingin puolesta ja lauloin mielessäni En rakasta sinua enää-kappaletta.

Suutuin Guggenheim-museosta ja ihastelin yo-mekkoani. Luin paria suosikkiblogiani, suunnittelin kuukausi etukäteen yo-eväitä. Aiemmin päivällä join pullakahvit ja suunnittelin ystävän kanssa road tripiä. Suunnittelen tulevaisuutta ja yritän olla käyttämättä energiaa kakkoihin (asioihin ja ihmisiin).

Sekunti kerrallaan.

Piristyspuhelu

So on Wednesday, Mikko Koivu called Mikael Granlund to lift his spirits.
"At the end, it's one shootout attempt," said Koivu, who won a world championship for Finland with Granlund last May. "It's not going to make him any worse or any better as a player."
"Everybody who knows the game, everybody who looks at the game, they know what kind of player he is. One shot won't ruin that. He's got to know that. It was a tough spot to be in, and a big deal for him. But it won't make him any worse. He's going to do just fine when he gets to [Minnesota]."
If you know Koivu, he's not exactly the touchy, feely type. So for Koivu to show this kind of compassion was big.
"He said, 'It's just hockey,'" said Granlund, selected ninth overall in 2010. "He tried to cheer me up. It means a lot that he called me. He's a great player, and a good friend."

Tänään kävi vähän sellainen juttu, että itsekin olisin tarvinnut Kapteenilta piristyspuhelua.

Tänään olen haaveillut koko päivän häistä sekä omasta vauvasta. Raskausajan olisin raskausvitamineja popsiva ja odotuskirjoja lukeva teräsemo, mutta vastasyntyneen kanssa olisin rauhallinen oma itseni.
Häät olisivat joko isot ja erilaiset tai sitten vihkiminen tapahtuisi salaa vain meidän, tuomarin ja jonkun randomin todistajan läsnäollessa pimeällä laiturilla.
Terapia meni päin seinää: jauhoin puuta heinää ja en edes itse tajunnut juttujani.
Illalla kokkasin ja nyt makaan patjalla kuunnellen ystävän tuhinaa. Mietin, miksi tunnen niin usein pistävää mustasukkaisuutta ystävistäni ja että missä on se tädiltä lainaamani Vares-dekkari.

Meidän perheessä on yksi asia, jonka olen aina tiennyt, mutta josta ei oikeastaan olla puhuttu. Enoni kuolema. Tiedän päivän, tiedän kuolinsyyn, mutta yksityiskohdat ovat jääneet hämärän peittoon ja jo pienenä loin oman tarinani sille. Viime torstaina istuin Tädin kanssa juomassa punkkua yöllä ja sain kuulla ensimmäistä kertaa, että mistä eno oli löydetty ja mitä luultavasti oli tapahtunut. Tuntui kamalan surulliselta, mutta samalla aloin janota lisää tietoa. Eno kuoli maagisessa 27 vuoden iässä. Osa minusta haluaisi jopa kirjoittaa (osittain fiktiivisen) tarinan hänestä sekä hänen kuolemastaan, mutta miten tehdä reasearchiä, jos aiheesta tietäville tuo on kipeä paikka? Tuntuisiko se tunkeilulta, jos sanoisin eräänä päivänä, että haluan kuulla kaiken enosta?

Tänään alkoikin sitten arkinen aherrus, eli herätys oli 6:15. En ole tainnut herätä noin aikaisin sitten ööööö.... Niin. Illalla katsoin Året med Kungafamiljenin ja Patrik 1,5-elokuvan. Nukahdin yhdeltätoista ja havahduin muutaman kerran yöllä siihen, että nukkuuko samassa huoneessa joku mun kanssa. No, ei nukkunut - pitkästä aikaa.

Ai niin, pitää varmaan vähän kertoa miesjuttuja. Brändeliinin lisäksi minulla on kaksi mielikuvituspoikaystävää ja sen lisäksi olen iskenyt silmäni yhteen naapuriini sekä ei-ihan-työkaveriin-mutta-tavallaan-kai-miespoikaan. Asiat ovat siis kohtalaisella mallilla. (UV-juhlista on kuva, jossa minulla on haaveileva ilme - puhuin juuri silloin tästä naapuristani, hah hah.) No mutta, nyt onkin kerrottava aika hauska... sattuma. Ystäväni poikaystävä tuntee (*rumpujen pärinää*) Blondin. En tiedä miten tai kuinka hyvin, mutta tuntee vain. Maailma on liian pieni paikka! Onneksi minulla on tuo naapuri ja se miespoika sekä mielikuvituspoikaystävät.

Siivoilen täällä nyt vähän. Pikkumies nukkuu ja tämän äiti tulee kai alle tunnin päästä kotiin. Sain muuten viikko sitten ihanan viestin illalla juuri tältä pikkumiehen äidiltä! "Ihana Birdie! Oot paras." Olin kirjaimellisesti, että mitä hittoa ja sitten selvisi, että kirjoittamani "raporttilappu" sekä astianpesukoneen tyhjennys olivat ilahduttaneet. "Ja muutenkin kaikki :)" Kuinka ihana työpaikka minulla onkaan?!

Piti laittaa tänne vuoden viimeiseksi postaukseksi hiano 12 biisiä-hommeli, koska löysin about joka kuukausi jonkun biisin ja jumitin siinä sitten koko loppukuun. Kappaleet olisivat hyvin tiivistäneet vuoteni, mutta unohdetaan se nyt ja aloitetaan puhtaalta pöydältä!

Kerrottakoon viime vuodesta vielä kuitenkin sen verran, että järjestimme ystäväni kanssa isot juhlat. Saimme kymmenisen tyypiä kasaan, kaikki viihtyivät ja oli hyvää ruokaa. Juhlien loppuvaiheessa (tämän vuoden puolella) tuli toiselle emännistä (krhm, mitään en tunnusta!) vähän huono olo, mutta se meni ohi ja matkamme jatkui hotelliin. Yövyimme ydinkeskustassa kaksi yötä ja siihen kuului saunomista, tölsyn katselua, nukkumista, syömistä ja nauramista vedet silmissä, vatsa kipeänä ja pissat melkein housuissa. Olisin mielelläni jäänyt asustelemaan vielä hotlaan, mutta eihän tässä ole pitkä aika seuraavaan kertaan...

Tämä tammikuu tulee olemaan kiireinen, rankka ja kaikkea siltä väliltä. Ensi viikolla alkaa koulu ja opiskelen joka päivä 8.30-11.30. Sen jälkeen töihin ja pääsen 16-20 välillä. Huhtikuun alussa loppuu koulu for good ja alkaa pääsykoerumba. Kun selviäisi hengissä sinne asti, hah.

Kivoja juttuja tapahtuu tietysti myös! Palaan Turkuun helmikuussa ja tällä kertaa aion olla siellä noin viikon. Saako jo huokaista onnesta?!?! Loppukesästä lähden yhden ystäväni kanssa ulkomaille katsomaan Coldplayta, keväällä teen äidin kanssa reissun Ruotsiin, yhden ystävän kanssa suunnittelilla loppukeväälle road trip ja suurin, puhuituin ja odotetuin juttu on tietysti kesäkuun ensimmäiselle viikonlopulle osuvat lakkiaiset JA 20-vuotissynttärit. *hymyilee onnellisena*

Life is good toistaiseksi. Nyt menen parvekkeelle ihailemaan lumisadetta kahvikuppikädessä! (Imperia: mitä kahvia sinä ostat kotiisi?)