Control freak going abroad

Huomenna suljen oven ja lähden kahden viikon ulkomaanmatkalle. Astun ensimmäistä kertaa elämässäni lentokoneeseen tai ulkomaahan (ja eihän täällä Suomessa lasketa Tallinan matkoja, joita minulla on kasassa hurjat kaksi?). Matkaseurani on vieraillut matkakohteessa muutama kuukausi takaperin ja nyt sitten lähdemme synttäri- ja ylppärilahjamatkalleni. (Älkää kysykö, mistä noin anteliaita enkeliystäviä saa, tuo on MINUN!)
Vaikkei moni uskoisi tätä, olen aikamoinen kontrollifriikki. Nyt sitten pitäisi osata pakata lentokoneeseen ja kahden viikon matkalle juuri oikeat tavarat?

Tällä hetkellä panikoin eniten lentämistä. En pelkää, mutta jännitän ihan hirveästi. Lentokenttätoiminta? Oi, MIKSI Starbucks on väärässä terminaalissa ja kaiken lisäksi vielä kiinni? Entä välilaskun aikana, mitä tapahtuu matkatavaroille? Pääsevätkö ne nätisti ja automaattisesti (elleivät huku!!?) jatkolennon kyytii vai kui? Saanko SodaStream-pulloni (tyhjänä!) turvatarkastuksesta läpi?

Olen valvonut ihan liikaa ja surffanut netissä lentokenttien ja lentoyhtiön sivuilla. Vielä pitäisi jaksaa pakata loppuun ja selvitä oikeasti lentokoneeseen ja vielä toiseen ja sitten matkakohteen hotelliin. Sitten voin hengittää!

But I couldn't never love again

Kaikki on hyvin, mutta kohta räjähtää. Tajusin sen äsken.


Kahtena yönä olen nähnyt unta eräästä ihmisestä, jota en ole nähnyt oikeassa elämässä vähän aikaan. Viimeisin havainto on äidiltäni viime viikon keskiviikkona... tai torstaina, menen sekaisin viikonpäivissä loman aikaan. Suututtaa (se ihminen, ei viikonpäivien sotkeminen)!


Pienet asiat. Joku tavara on hukassa. Kaadan kahvipuruja suodattimeen, jossa ei ole suodatinpaperia. Tiputan puruja lattialle. Suututtaa!


Kun kelaan asioita läpi ja tuntuu, että minä aina olen se joka joustaa. En jaksa vastata puheluihin tai viesteihin, koska pelkään räjähtäväni. Koska suututtaa!


Pääasiassa olen kuitenkin nauranut. Katsonut hassuja Youtube-videoita ja löytänyt hauskoja Tumblr-sivuja tai hauskoja kuvia Facebookista. Nukkunut pitkään. Nauttinut elämästä. 


Maailman surullisinta olisi se, että löytäisin ihanan miehen, joka olisi vapaa & tykkäisi minusta. Mutta minä en saisi kipinää häntä kohtaan, koska stalkkaan ihmisiä eteisen ikkunasta. Inhorealistinen totuus. 


ARGH.

Mitä kuuluu?

Nuff said? :D

Ikävä kotiin

Rannikolla edelleen, huomenna tosin kotiin. Ollut tänään ihan kauhea ahdistus päällä, se on varmaankin koti-ikävää. Kämppikselle kerroin tästä, hän viestitti:

"No höh, ei siellä varmaan ole kauheasti tekemistä..." ja 5 min myöhemmin (ennen kun itse ehdin vastata takaisin mitään):

"Sä voisit kyllä tulla jo takas. :D"

Eilen olimme juhlimassa siskopuolen poikkiksen synttäreitä ja käveltiin velipuolen kanssa kotiin kahden aikaan. Tänään tänne tuli koiravauva hoitoon, mutta muuten on ollut tosi angstviils. 5 päivää putkeen hellettä ei myöskään tee kauhean hyvää allekirjoittaneelle. Sateet kiertävät tämän alueen kuin järjestelmällisesti, mutta Helsingissä kai on satanut ja paljonkin. Toivottavasti VR hoitaa hommansa, koska ihan aikuisten oikeasti tahdon kotiin... Oma sänky ja se fiilis, että olen olemassa. 

Lomalainen

Hei rannikkoseudulta! Juuri käynnistymässä kolmas vuorokausi isän luona. Täällä puhutaan ruotsia ja aurinko paistaa. Poltin eilen yläselkäni sekä takareisistä osan, mutta sehän ei menoa haittaa!
Ystävä lähti reilu tunti sitten kohti kotia ja minä jäin tänne yksin äitipuolen lähtiessä päiväksi mökille. Isä ja puoliveli ovat töissä, mutta niille täytyy laittaa neljän jälkeen ruokaa tulemaan, haha.

Huomenna on puolisiskon poikkiksen syntsät, joten päivällisen jälkeen me "nuoret" lähdemme keskustaan. En tiedä yhtään koska tulen täältä, tai no ennen Turkua varmasti.

Nyt voisin ottaa pienet päikkärit. Olen koukussa True Blood-kirjoihin, mutta hitto viä kun jätin seuraavan osan kotiin ja mukana oleva kirja on jo finaalissa. Ehkä otan hyllystä Mio min Mion tai jotain muuta...