Unet ovat tyhmiä!!!!

Huono aamu. Ihan pirun huono aamu. Viimeinen aamu täällä ja sitten menin näkemään vielä (ärsyttäviä) unia! Heräsin taas omia aikojani 9.18, vaikka äitipuoli oli luvannut taas herättää 9.30. Että ehdittiin katsoa Solsidan ennen tämän töihin lähtöä. :D 

Heräsin syvästä unesta, jossa oli rappukäytävä, kirjeitä, naapureita ja "en halua päästää sinua elämästäni". 

Unia juu ei ehkä tarvitsisi ottaa niin vakavasti, mutta olen tavattoman huonolla tuulella. Tulee mieleen yksi Frendien jakso. Phoebe on vihainen Rossille ja ärhäntelee tälle. Ross on ihmeissään ja lopulta selviää, että Phoebe oli vihainen, koska Ross oli tehnyt jotain ilkeää tämän unessa. 

 Maailman omituisinta herätä ja huomata, että kaikki on toisin - oman pään sisällä. Se että on ollut järjestys ajatuksilla ja normaali olo. Yhtäkkiä ei enää ole sitä. Ei oikein tiedä, että miten sitä olisi. Juoksisiko (lenkillä) karkuun ajatuksia vai hyppäisi taas tulta päin ja katsoisi kuinka kauan (mielenterveys) kestää. Viimeksi jätin asian sikseen, koska huomasin ajattelevani kaikkea muuta. Istuin kesäpäivänä penkillä ja ajattelin, että minusta tuntuu tyhjältä, eli normaalilta. En ollutkaan enää ihastunut! En ole nytkään.... kai. Tämä on vain väliaikainen outo mielentila tuo pirun unen vuoksi.

Keskityn järkevämpiin juttuihin, kuten töihin ja kouluun sekä harrastuksiin. Palvelutalon kahvihetkiin ja kummitätinä olemiseen. Töissä järjestetään juhlat ja haluan olla päävastuussa niistä. 

Ja ajattelin aloittaa lenkkeilyn uudelleen, nyt kun Pohjanmalla olin juoksemassa kahtena iltana. Se teki oikein hyvää mielelle. Äitipuolelle totesin, että juoksin karkuun (Twin Peaksin) Bobia sekä isoäitiä. En halua lisätä listalle vielä yhtä nimeä, johon voin oikeasti törmätä lenkkipolullani. Säikähtää taas ja päästää ihmeellisen huudahduksen. "Ääääääöööööäääaaaaaa" "Säikyttelenkö mä?" "Nojoo!"

Juoksen ja olen syömättä. Lihapullatkaan eivät maistu. Luulin loman auttavan ruokahaluun, mutta paskanmarjat. Iho oireilee taas. Näytän värihäiriöiseltä pandalta. Mikään rasva ei auta. Nämä vain tulee ja menee. 

En ole kokenut tällaista ahdistusta vähään aikaan. Ahdistaa, että junan lähtöön on vielä monta tuntia. Ahdistaa istua junassa monta tuntia. Kotona kaikki hyvin, mutta ahdistaako sielläkin? Huomenna paluu arkeen ja töihin ja harrastuksiin ja elämään ja ARGH. Voisinko jäädä vain tänne Pohjanmaalle? Neljä päivää ei riitä mihinkään stressin ja ahdistuksen poistossa. Ahdistaa vain enemmän, kun on palaamassa kotiin. 

No, kuukauden päästä Turkuun yhdeksi vuorokaudeksi. Siellä ei ahdista.

Lomanainen

Tervehdys Pohjanmaalta! Toinen kokonainen päivä menossa ja ihanaa on. Pää tyhjä ja kroppa rentona. 

Täällä on vähän alle vuoden vanha koiruli, jota olen ulkoiluttanut lukemisen ohella. Olen lueskellut TB-kirjoja sekä yhden Vares-dekkarin. Eilen kävin puolen tunnin juoksulenkillä ties kuinka pitkän tauon jälkeen. Minusta ei ole siihen, että aloittaisin kävelyllä, siirtyisin hölkkään ja sitten vasta juoksuu. Siinä kestäisi pieni ikuisuus. Alan heti juosta, jonkin ajan päästä jaksan juosta enemmän ja enemmän. Jos tästä kehkeytyy nyt oikein tapa. Hyvältä se ainakin tuntui. Tänään on erittäin syvät vatsalihakset kipeät, mutta sekin on jotenkin kivaa. :D

Täällä joutuu käymään salaa tupakalla. Isä ja äitipuoli kyllä polttavat, mutta eivät missään nimessä hyväksyisi minun polttamista. Niinpä käyn kävelyllä ja poltan yhden tupakan. Nyt kun olen yksin seuraavat puoli tuntia, uskalsin käydä terassilla tupakalla. Puolipuolisisarukset tietävät tupakoinnistani ja naureskelivat kesällä, että kävinkö oikeasti metsässä salatupakalla. Nojoo-o. Eihän täällä tule nyt poltettua kuin yksi tai kaksi tupakkaa päivässä ja ihan hyvin pystyn olemaan. Se on vain - valitettavasti - sellainen tapa. Huomasin kyllä, että kun vuosi sitten aloitin niin se johtui kriisitilanteesta. Sairasloma ja koiran kuolema yms yms.

Eilen täällä piipahti isoisä. Kertoi että isoäiti on menossa huonoon kuntoon fyysisesti. En tiedä, kuinka tähän tulisi reagoida. 

Mutta eipä tässä muuta tällä erää. Pitää neuvotella  junalipuista tänään, keskiviikkona palaann "sivistyksen" pariin. Tänään menen puolipuolisiskolle sekä hänen poikaystävälleen. Pääsen puhumaan taas ruotsia, jee jee!

Ask Birdie part 4

Mikä on ollut sun vuoden kohokohta?

Matkat kauas tai lähelle. Näillä keleillä kaipaan takaisin Madeiralle, mutta tietysti Köpis ja reissut kotimaassakin tuovat mukanaan aurinkoisia muistoja. Ylppäreitä odotin, mutta ne on ehkä tällä hetkellä suuri ristiriitainen muisto. Muistan toisaalta sen helpotuksen, kun sain lakin ja paperit VIIMEIN, mutta myös ne itkut perhekriisin vuoksi.

Jos voisit tehdä nyt mitä vaan, mitä tekisit?

No ekaks tulee mieleen kaikkea valtavaa, mutta toisaalta haluaisin ehkä hyllyllisen täyteen kirjoja, joita tahtoisin lukea. Nyt on menossa vaihe, jolloin tekee mieli lukea, muttei löydä hyvää luettavaa. Siispä luen True Blood-kirjoja ja Vareksia sekä Outi Pakkasen dekkareita.

Mikä on sun guilty pleasure?

Ainakin kermaviili! Siis syön sitä joskus pelkäsään, mutta laitan sitä lähes minkä tahansa ruoan rinnalle - yleensä kyllä maustettuna. Nautin myös suunnattomasti Gossip Girlistä puoliksi salaa (aijaa :D) ja fanitan vähän salaa Kiinteistökuningatar Kaisaa... Joo, oon nolo.

Mikä sun mielestäsi on parempaa tässä kuin edellisessä blogissasi? Entä onko ikävä jotain asiaa entisessä blogissasi?

Blogger on parempi kuin Vuodatus. :D Täällä jaksaa tehdä kaikenlaisia muutoksia ja ekstroja postauksiin. Vanhassa blogissa oli se meininki, että sinne kirjoitti lähes päivittäin ja tuli itsekin oltua osallisena muiden blogeihin enemmän. Osa porukasta on kadonnut ja sitten on itse laiskistunut.... Tämä maailma oli paljon suurempi ennen.

Mikä oli lempilelusi pienenä?

Tää on paha! Ehkä pehmolelut... Tai itsellä on ainoastaan niitä pari jäljellä. Valkoinen pupu, jonka sain vastasyntyneenä ja berhandilaiskoira, jolta purin nenän rikki ja siten omin sen tädiltä itselleni, haha.

Mitä teet, kun kukaan ei näe?

Tanssin. Sammutan kaikki valot (ettei kukaan näe) ja joraan niin vaan pirusti kuulokkeet korvilla. Tällä hetkellä suosikkini on ehkä Antidote-biisi....

Kerro yksi biisi, johon liittyy kivoja muistoja! :) Ja kerro toki se muistokin, jos haluat.

Ostettiin ystävän kanssa keväällä Mr. Mallorcan levy ja se on kuunneltu lähes puhki. On Buenos Tardes (KANNATTAA KUUNNELLA, kova tanssibiisi), josta tulee mieleen just se ajoreissu ja kun ajettiin lujaa. Sitten on Pump up the Sightseen, josta tulee mieleen myös Madeira, kun siellä oli piiiiiitkät portaat ja laulettiin sit toisillemme, että "PUMPPAA PUMPPAA PUMPPAA". 

Mistä asioista olet itsessäsi ylpeä? 

Vähän on sellanen fiilis, että paskemminkin olis voinu käydä... Tai siis mulla on vakituinen työ, osa-aikainen opiskelu, ystäviä ja harrastuksia. Oon hoitanut itseäni aika hyvin. :) Luonteenpiirteistä ehkä sellanen mutkikkuus ja se että oikeasti kuuntelen ihmisiä. Haluan auttaa niitä. 

Birdie needs you!

Heissan täältä vapaapäivän vieton keskeltä. Luin juuri koko Blogger-historiani aikana kirjoitetut tekstit ja löysin yhden konseptin, jonka haluan tehdä taas. Se vaatisi teidän apua ja toisaalta myös minulta sitä, että on pakko kirjoittaa tänne, hehee. Eli tarvitsisin teiltä kysymyksiä...

Onko maailmanloppu todellinen uhka?

Mitkä ovat suosikkiblogisi?

Kuinka säästää rahaa?

Saako kaverin exän kanssa säätää?

Miten jaksaa painaa arkea, vaikka väsyttää?

KYSY MITÄ VAAN, BIRDIE VASTAA!

Viimeisin osa löytyy täältä. Toivon maaaaahdollisimman paljon kysymyksiä, eli heittäkää kommenttiboksiin IHAN MITÄ VAAN kysymyksiä. Aikaa on tiistai-iltaan asti. Teen aiheesta postauksen keskiviikkona. 

Tack och hej!

Työmöykky

Ei ptänyt kirjottaa, koska en jaksa edes puhua tai kuunnella tai lukea. Mutta tässä sitä ollaan. Makaan sängyssä suihkunraikkaana ja hyödynnän langatonta näppäimistöä. Aion kirjoittaa nyt työasioista, joten jos jota kuta ei kiinnosta ne, skippaa tämä. 

Ensimmäinen työpaikka, jossa on työkavereita ja työpaikkana toimii erillinen tila, ei siis jonkun koti. Meitä on kolme, joista yksi olen minä ja yksi on tosi kiva ja kolmas etäinen ja vähän inhottava. Meillä on esimies, jota näkee 5 minuuttia viikossa ja se sattuu olemaan tämän kolmannen etäisen sekä inhottavan sukulainen. Lapset ovat ihania, sen sanon. Mutta kuukauden todellisen työskentelyn jälkeen olen aika uuvuksissa, noin niinkuin henkisesti. 

En ole edes ihan varma, mitä tuolla pitäisi muuttaa. Tuntuu vain, että meille on annettu tila ja pieni ruokabudjetti ja sen jälkeen jätetty omilleen. Tänään sain kuulla, että muut saavat enemmän palkkaa kuin minä, vaikka teemme samaa duunia yhtä paljon (plus minä siivoan ja leivon - vapaaehtoisesti). 

Viime torstaina olin jo ihan varmana hakemassa uutta työtä. Tänään lähdin töistä tunnin ylitöiden jälkeen jalat täristen ja nyt en kykene tekemään muuta kuin makaamaan sängyssä ja märehtimään. 

Tälle väilvuodelle en tahtonut kauheaa stressiä tai kiirettä. Jonkin verran töitä, vähän opiskelua ja paljon harrastuksia. Harrastukset on joo, opiskelukin joojoo, mutta tämä työ on iso möykky. Torstain jälkeen tulee perjantai, jolloin minä ja kolmas olemme töissä kahden ja se ei ole niin kivaa. Toisen kanssa menee rennosti ja puhumme avoimesti duunin haittapuolista.

Mutta ne lapset... Ne ovat ihania. Niiden kanssa on kivaa. En millään haluaisi jättää heitä. Toisaalta myös mietin, että onko tämä sittenkään niin kamalaa ja onko oikeasti jossain muualla kivempaa? 

Jos en saa palkankorotusta ja jos remontin jälkeenkään eivät hommat toimi... Sitten etsin uuden duunin. 

Here I stand

En tiedä mitä kirjoittaa. Olen viime aikoina juossut paikasta toiseen (taas) ja nukkunut liikaa tai liian vähän. Tuntuu, että pulssi on koko ajan korkealla. Iho oireilee ja päätä särkee. Tervetuloa minun elämääni! 

Perjantaina sain kuulla, että isoäidin mielestä lastenhoitotyö ei ole oikeaa työtä ja että on vain ajan kysymys, kun minusta tulee alkoholisti. Itse en ole puhunut pohjoisen pahoilaisen kanssa 4,5 kuukauteen, mutta humalainen äiti sen sijaan puhui...

Kävin tänään kampaajalla ja kutsun uutta kampaustani Hurts-tyyliksi. Ei Hurtseilla ole samanlaisia hiuksia, mutta tulee mieleen silti Hurts. Onneksi pitkähkö otsatukka peittää hilseilevän silmänympäristön.

Näin painajaista Twin Peaksista ja muutaman kerran humalaisesta äidistä. 

Suunnittelen ensi vuoden syksyä, jolloin olen yhden vuoden työkokemusta ja 25 opintopistettä rikkaampi. Haluan lähteä ainakin vuodeksi jonnekin. 

Kulutan kaikki iltani katselemalla Youtube-videoita:

Yritän palata tänne. Jos minusta ei kuulu, uhkailkaa. :D