Miksi ulkona on loskaa?
Birdie: Koska ilmajumalattaret ovat kenkulla päällä. Helsingissä ei ole edes loskaa!
Miksi en koskaan muista tarkistaa kaupassa päivämääriä?
Birdie: Olet selkeästi välttynyt neuroosia muistuttavasta ruoka/hygieniahysteeriayydestä, onneksi olkoon! Allekirjoittanut ei voi juoda yli kaksi päivää auki ollutta maitoa tai ostaa tänään vanhenevia tuotteita. Jo niihin pakkauksiin koskeminen aiheuttaa vatsapuruja. :P Toinen vaihtoehto on, että käyt kauhealla kiireellä kaupassa. Vinkki: varaa aikaa ja ostoslista. Haahuile kaupassa kauan, kuuntele siellä soivaa musiikkia (marketeissa on yleensä aina joku radio auki), vertaile hintoja ja tutki tuoteselostetta. Varmasti siinä kohtaa silmiin tulee myös päiväys.
Miksi kirjastossa on töissä yleensä vain naisia?
Birdie: Kirjastotädit ovat kiinnostuneet kirjallisuudesta ja ennen vanhaan (siis vielä 30 vuotta sitten) miehillä se olisi ollut noloa. Mieti nyt jotain sotaveteraania kirjastosetänä. Sukupuoliroolit ovat olleet niin kapeita, mutta odotas vain sukupolvenvaihdosta! (Tosin omassa kirjastossani taitaa olla 70% miehiä ja onnistuinpas kerran RAKASTUMAAN kirjastosetään, mutta se onkin toinen tarina se.)
Miksei muka joulupukki ole olemassa?
Birdie: Onhan se siellä Korvatunturilla, mutta ehkä tarkoitat sellaista kaikkien kotiin tulevaa..? Tuo Joulupukki ei pääse kulkemaan taikaporoilla joka paikkaan, koska shalee joku EU-direktiivi kieltää taikalentoporot.
Tykkäätkö Jack Sparrow'sta?
Birdie: Oon nähnyt vaan ne kaks ekaa leffaa. En tykkää Johnny Deppistä yhtään, koska se on liian klisee. Jack on ehkä kivempi kuin Johnny, mut se on semmonen seiska miikka, jos kouluarvosanoja lasketaan. Tiesittekös muuten, että PoC-leffoissa Orlando Bloomin hahmon isää näyttelee Alex Skarsgårdin isä!! Ooo.... :D
Lempivärisi?
Birdie: Just nyt sanoisin harmaa. Se muistuttaa kivasti hopeaa. :)
Mikä on sun lempileffa, jos ei saa sanoa sellaista jossa Brändeliini näyttelee?
Birdie: Jude Law-leffat ovat varmaan pannassa myös? ;D Hmm, onhan noita! Aamiainen Tiffanylla, Aidosti outoa ja I rymden finns inga känslör. Juden leffoista rakastan eniten Closeria ja Brändeliinin leffoista suosikki on Kuokkavieraat!
Mikäs olisi omasi, Arina?
Mitä nettisivuja käytät vuodatuksen/blogspotin lisäksi?
Birdie: Fb, Gmail, Twitter, Oikotie, muutama Tumblr-sivu, mtv3.fi/urheilu, All about Madonna ja Helmet (Hgin kirjaston nettijärjestelmä) ovat ahkerimmassa käytössä. :) Blogeja luen Bloglovinin kautta ja postaukset kirjoitan nykyään iPhoneen asennetun ohjelman kautta.
Jos sä saisit nyt lemmikkipossun, niin mikä sen nimeksi tulisi, jos se olisi
- tyttö
- poika?
Birdie: Aww, possut on ihania! Tyttö vois olla Helmi ja poika vaikka ööö Samuli.
Mitä mieltä olet tästä viime aikoina paljon puhetta herättäneestä karppauksesta?
Birdie: Siitä on tullu ihan liian suuri hitti ja haloo. Olin syyskuussa puhdistuskuurilla ja siihen kuului vähähiilihydraattinen ruokavalio. Olihan se ihan jees, mutta eniten ärsyttää semmoinen ehdottomuus. Ettei KOSKAAN IKINÄ MILLOINKAAN saisi syödä hiilareita.
Mitä odotat vuodelta 2012?
Birdie: Lomaa, matkoja ja juhlaviikonloppua kesän alussa.
Jos saisit olla kymmenen vuotta nuorempi tai kymmenen vuotta vanhempi, kumman valitsisit ja miksi?
Birdie: Voisin olla kymmenen vuotta vanhempi, koska olen pikkuvanha. :D Järkkäisin isot synttärit ja olis ihana olla ehkä jo vakituisesti töissä yms. Lisäksi kolmekymppinen otetaan vakavammin kuin kaksikymppinen. PLUS olisin halunnut elää kasarilla ja rakastua teini-iässä palavasti grunge-miehiin!
Miksi välillä tulee hirveitä "ihastumispuuskia", eli joko ihastuu (tai luulee ihastuvansa) joko yhteen (tai kahteen...) tyyppiin ja ajattelee niitä koko ajan, mutta miksi sitten joskus kukaan mies ei tunnukaan kiinnostavalta ja sitä vaan vannoo olevansa ikisinkku?
Birdie: Nyt tulee diippiä shittiä!
Ihmisen perustarve on tulla rakastetuksi ja me olemme lauma"eläimiä". Sitä voi vannoa olevansa ikisinkku, mutta luultavasti se on vain maski. Sisimmässään sitä ajattelee olevansa liian huono tai jotain että joku voisi rakastaa oikeasti.
Luultavasti syy siihen, miksei kukaan mies tunnukaan kiinnostavalta, on se että on sitoutumiskammoinen (kts. edellinen kappale) ja siihen kuuluu se että asettaa riman liian korkealle - mahdottoman korkealle jopa. Eiks kaikki naiset tee sellaisia "tällainen on unelmieni mies"-listoja? No, kysykääs joltain pitkään parisuhteessa olleelta, että täsmääkö hänen miehensä siihen listaan. ;) Rakkaudelle pitää antaa mahdollisuus! Se tulee kun tulee. Me kaikki olemme sen arvoisia ja ansaitsemme rakkauden. :)
Mikä on parasta lastenhoitajan työssä?
Birdie: Se kun se lapsi hymyilee tai nauraa sulle. Ja sitten se hetki kun pitkän päivän jälkeen saa jättää sen lapsen äidilleen tai vastaavalle ja saa lähteä yksin jatkamaan matkaa. Niin ja palkkapäivä, heh heh.
Kenestä Suomen presidentti?
Birdie: Puoli vuotta sitten olisin sanonut, että Niinistö voittaa. Jytkyjen ja muiden jälkeen kotimainen politiikka on mennyt sekaisin ja nyt on paha arvailla... Niinistö se luultavasti on, mutta minä en sitä äänestä. Ei ole mitään suurta sitä vastaan, mutta jotenkin ei vaan iske. (Ehkä sekin on niin klisee jo :D) Haavisto olis ihan jees, mutta sitä tuskin valitaan. Suomi ei ole vielä valmis. Eva Biaudet on myös hyvä vaihtoehto, koska se ajaa ihmisoikeuksia. Paavojen aika on ohi! (Sori Arhinmäki, en vaan tykkää sun etunimestä.)
Kaikkein mieluiten pitäisin kuitenkin Halosen.
Onko Brad Pittin italian aksentti oikeasti kiva?
Birdie: Hah, voit vitsi! Muistan että Fb:ssä on niitä ryhmiä tuolle aksentille ja sitten ajattelin, että se on oikeasti HYVÄ ja sitten kun se sitä puhui Paskiaisissa... Ei tsiisus. :D Ihan hauska, mutta ei mikään legendaarinen. Ison haloon siitä teki se Brad Pitt siinä.
Uskomme kahvin voimaan, mutta onko erikoiskahveista sitten mihinkään?
Birdie: Hyvä kysymys! Hmm, ei ole. Eivät ne "tunnu" missään. Normikahvia sen olla pitää! Hienostella voi sitten kahviloissa.
Tahtoisitko reivaamaan? Jos kyllä, niin minne?
Birdie: Reivaaminen = hurja biletystanssiminen? Jotenkin semmoinen hurja biletystanssi ei ole mun juttu. Lasken reivaamisen mukaan huonon musiikin (siis ei minun makuun olevan) ja eihän sellaista voi tanssia! ;D
Minkälainen yo-mekko Birdielle?
Birdie: Ihana kysymys! Luultavasti musta. Olen haaveillut pitkään kyllä valkoisesta olkaimettomasta, jossa olisi vaikka musta vyö vyötäröllä, mutta ääh. Musta tai punainen ja mielellään joku jännä leikkaus siinä. Vaikka että helma olisi vähän tulppaaninmuotoinen tms. Yo-laketti on yhä ostoshaavelistalla!
Milloin ja mihin sinua on viimeksi koskenut?
Birdie: Päähän, tänään - taas. Onneksi on särkkärit.
Mikä on oudointa, mitä olet tehnyt?
Birdie: Eilen leikkasin omat hiukseni. Niistä lähti melkein 5 senttiä pois ja lopputulos on jees! Outoa ehkä myös on se, että katsoin viime vuonna kaikki Miljonääriäitien jaksot ja tänä vuonna Kiinteistökuningatar Kaisat - ja pidin niistä OIKEASTI.
Kiitos ihanaiset kysymyksistä, tämä perinne jatkukoon! <3
torstai 29. joulukuuta 2011
tiistai 27. joulukuuta 2011
27/12/11
Paluu arkeen tai jotain. Pitäisi kohta lähetä töihin (kai).
Selailin tuossa arkistoja ja löysin vanhat kysymys ja vastaus-postaukseni ja ajattelin, että voisin tehdä ennen vuodenvaihdetta uuden sellaisen. Alunperin keksin itse kysymykset ja ne liittyivät rakkauteen ja ihmissuhteisiin, mutta toiseen keksin itselleni kysymykseksi "miksi kirjoitat" jne.
Nyt haastan teidät kaikki keksimään kysymyksiä aiheesta kuin aiheesta! Esim. miksei jouluna ollut lunta tai montako serkkua sinulla on. Voi esittää myös jonkun tapauksen ("Ystäväni alkoi seurustelemaan ja ei enää ehdi tavata minua, what to do") Kysymyksiä saa mielellään olla useitakin ja saa käyttää omaa nimimerkkiä tai esiintyä poikkeuksellisesti anonyyminä.
IHAN MITÄ VAIN, otan haasteen vastaan! Annan teille aikaa vuorokauden ja Birdie vastaa-postaus tulee sitten 29.12. (Jos kommenttiloota pysyy tyhjänä, alan mököttää! ;>)
Selailin tuossa arkistoja ja löysin vanhat kysymys ja vastaus-postaukseni ja ajattelin, että voisin tehdä ennen vuodenvaihdetta uuden sellaisen. Alunperin keksin itse kysymykset ja ne liittyivät rakkauteen ja ihmissuhteisiin, mutta toiseen keksin itselleni kysymykseksi "miksi kirjoitat" jne.
Nyt haastan teidät kaikki keksimään kysymyksiä aiheesta kuin aiheesta! Esim. miksei jouluna ollut lunta tai montako serkkua sinulla on. Voi esittää myös jonkun tapauksen ("Ystäväni alkoi seurustelemaan ja ei enää ehdi tavata minua, what to do") Kysymyksiä saa mielellään olla useitakin ja saa käyttää omaa nimimerkkiä tai esiintyä poikkeuksellisesti anonyyminä.
IHAN MITÄ VAIN, otan haasteen vastaan! Annan teille aikaa vuorokauden ja Birdie vastaa-postaus tulee sitten 29.12. (Jos kommenttiloota pysyy tyhjänä, alan mököttää! ;>)
sunnuntai 25. joulukuuta 2011
25/12/11
Kukaan minut hyvin tunteva tuskin hämmästyisi (vai hämmästyisikö?), jos ilmoitan pitäväni tapahtumia edeltävistä sekä jälkisistä fiilistelyistä melkein yhtä paljoin kuin itse tapahtumista. Esimerkiksi joulu - tai juhlat yleensäkin. Niiden suunnittelu on HUIPPUA ja jälkifiilistely legendaarista. Ystävän läksiäisiä järjestin nuhakuumeessa, mutta melkein masennuin kun vieraita alkoi saapua paikalle ja juhlat olivat alkamassa.
Tätä joulua en ehtinyt suunnitella, enkä tiedä vielä mitä ajattelen tästä jälkikäteen. Kuusi ainakin on komia! Tähän mennessä olen kommentoinut tätä perunoita kuoriessani ystävälle: "Tän joulun oon viettäny niinku nyrkin ja hellan välissä". Vastaukseksi sain naurunpyrskähdyksen: "Mut hei, mä tuon sen leivän taloon!" Ystävällä on töitä ja hän on tullut tänne aina työvuoron jälkeen. Minun vastuulleni on jäänyt se perinteinen naisrooli eli siivous, somistus ja kokkaus. Aatonaattona siivosin kuusi tuntia, koristelin kuusen jne jne. Tänään tein riisipuuron, muusin, poronkäristyksen, paistoin kinkun, tein suolaisen piirakan, jälkkäriksi jäädykettä, keitin kahvit ja glögit, sytytin kynttilöitä ja katoin pöytää. Pilke silmäkulmassa siis sanoin tuon nyrkki&hella-jutun, koska rakastan olla vastuussa ja laittaa paikkoja nätiksi. Saada ihmiset viihtymään.
Torstai-iltana matkasin kuumeessa kotiin ja aloin miettiä unelmieni joulua, koska ei tuntunut (tunnu) joululta yhtään.
Valmistelut aloitettaisiin aikaisin. Ruokalistat, lahjatoiveet ja ostoslistat laadittaisiin ajoissa. Koristeita ei otettaisi esille ennen aatonattoa - ja niillä kaikilla koristeilla olisi joku syvempi merkitys.
Aatonaattona voisi kokoontua jollain porukalla pikkujouluihin. Siinä ohessa (siivouksen jälkeen!) voisi leipoa seuraavaa päivää varten, mutta enimmäkseen nautittaisiin juustoista, viinistä, glögistä, suklaasta ja seurasta.
Aatto olisi hidasta eloa. Aamupala nautittaisiin omaan tahtiin, myöhemmin puuroa, kahvit siihen päälle, oleskelua... Ruokatarpeet olisivat kuitenkin kaikkien saatavilla ja suklaata esimerkiksi saisi syödä milloin tahtoo. Ruoat olisivat mielellään sillä tavalla esitehtyjä, että ne tarvitsisi ehkä lämmittää ja asettaa esille. Kenenkään ei kuuluisi olla kahlittuna keittiöön koko jouluksi! Ohjelmistoon voisi kuulua joku mahtava dvd-boksi. Itse ajattelin Bored to Deathia aatonaattona. Ennen ruokaa voisi avata lahjat tai sitten ne avattaisiin jo puuron jälkeen. Kohtalaisen aikasin kuitenkin, koska come on.... Lapsileluperhehelvettiä ei missään nimessä, joten unelmieni joulu olisi aikuisten joulu ja siihen kuuluisi sivistynyt viinin siemailu. Saunaan mentäisiin ruoan jälkeen - ehkä kuuden jälkeen. Sitten syötäisiin kevyesti - ehkä vain jälkkäri, koska ruoka syötiin ennen saunaa. Loppuilta vapaata hengailua dvd-boksin tai kirjojen äärellä. Valvottaisiin myöhään, hengailtaisiin... Päikkäreitä saisi ottaa vaikka joka ruokailun jälkeen. Niin ja kaikilla olisi muuten mukavat vaatteet - vaikka yökkärit kuten minulla. Ei kiristäviä sukkiksia tai hirveää hiuslakkapilveä tukassa. Saisi laittaa, jos haluaa muttei sitä velvotettaisi missään vaiheessa.
Ruokapuolesta muuten sen verran, että viinin, suklaan, glögin ja salmiakin lisäksi paria laatikkoa... Poroa, kalaa (paljon ja mielellään monessa muodossa!), riisipuuro, ruisleipää... Juhlavaa, mutta ei ehkä kuitenkaan niiiiiiiiin perinteistä. Torttuja ja pipareita ei muuten meidän pöydästä tänä vuonna löytynyt.
Joulupäivänä hengailu voisi jatkua, mutta syömiset hoidettaisiin tyylillä "lämmitetään nyt noita jämiä vai tilataanko take away-ruokaa?" ja esimerkiksi annandagenina voitaisiin kokoontua taas porukalla, mutta tällä kertaa rääppiäisiin. Sama meininki kuitenkin kuin aatonaattona.
Taustalla soisi ehdottomasti ei-joulumusiikki eli mielellään vain jotain sairaan hyvää. Itse kaivoin viikko sitten hyllystä HIMin Venus Doomin ja se on soinut toistolla siitä lähtien. Valehtelematta kuulin levyn perjantaina ehkä kymmenen kertaa..
Ajastan tämän kirjoituksen joulupäivälle. Nyt on oikeasti aattoilta, ystävä kuorsaa tuossa vieressä ja minä istuskelen tässä sängyllä ympärilläni Pirkko Saision kirja sekä uusimmat lehdet. Taitavat kutsua minua ja lukurillejäni... (Note to self: VARAA NYT JUMALAUTA SE AIKA OPTIKOLLE, ETKÄ PERU SITÄ SITTEN, MURRRRR!)
Ihanaa oleskelua teille, palaillaan asiaan! Voitte mielellänne kertoilla omasta unelmien joulustanne, hihii.
Tätä joulua en ehtinyt suunnitella, enkä tiedä vielä mitä ajattelen tästä jälkikäteen. Kuusi ainakin on komia! Tähän mennessä olen kommentoinut tätä perunoita kuoriessani ystävälle: "Tän joulun oon viettäny niinku nyrkin ja hellan välissä". Vastaukseksi sain naurunpyrskähdyksen: "Mut hei, mä tuon sen leivän taloon!" Ystävällä on töitä ja hän on tullut tänne aina työvuoron jälkeen. Minun vastuulleni on jäänyt se perinteinen naisrooli eli siivous, somistus ja kokkaus. Aatonaattona siivosin kuusi tuntia, koristelin kuusen jne jne. Tänään tein riisipuuron, muusin, poronkäristyksen, paistoin kinkun, tein suolaisen piirakan, jälkkäriksi jäädykettä, keitin kahvit ja glögit, sytytin kynttilöitä ja katoin pöytää. Pilke silmäkulmassa siis sanoin tuon nyrkki&hella-jutun, koska rakastan olla vastuussa ja laittaa paikkoja nätiksi. Saada ihmiset viihtymään.
Torstai-iltana matkasin kuumeessa kotiin ja aloin miettiä unelmieni joulua, koska ei tuntunut (tunnu) joululta yhtään.
Valmistelut aloitettaisiin aikaisin. Ruokalistat, lahjatoiveet ja ostoslistat laadittaisiin ajoissa. Koristeita ei otettaisi esille ennen aatonattoa - ja niillä kaikilla koristeilla olisi joku syvempi merkitys.
Aatonaattona voisi kokoontua jollain porukalla pikkujouluihin. Siinä ohessa (siivouksen jälkeen!) voisi leipoa seuraavaa päivää varten, mutta enimmäkseen nautittaisiin juustoista, viinistä, glögistä, suklaasta ja seurasta.
Aatto olisi hidasta eloa. Aamupala nautittaisiin omaan tahtiin, myöhemmin puuroa, kahvit siihen päälle, oleskelua... Ruokatarpeet olisivat kuitenkin kaikkien saatavilla ja suklaata esimerkiksi saisi syödä milloin tahtoo. Ruoat olisivat mielellään sillä tavalla esitehtyjä, että ne tarvitsisi ehkä lämmittää ja asettaa esille. Kenenkään ei kuuluisi olla kahlittuna keittiöön koko jouluksi! Ohjelmistoon voisi kuulua joku mahtava dvd-boksi. Itse ajattelin Bored to Deathia aatonaattona. Ennen ruokaa voisi avata lahjat tai sitten ne avattaisiin jo puuron jälkeen. Kohtalaisen aikasin kuitenkin, koska come on.... Lapsileluperhehelvettiä ei missään nimessä, joten unelmieni joulu olisi aikuisten joulu ja siihen kuuluisi sivistynyt viinin siemailu. Saunaan mentäisiin ruoan jälkeen - ehkä kuuden jälkeen. Sitten syötäisiin kevyesti - ehkä vain jälkkäri, koska ruoka syötiin ennen saunaa. Loppuilta vapaata hengailua dvd-boksin tai kirjojen äärellä. Valvottaisiin myöhään, hengailtaisiin... Päikkäreitä saisi ottaa vaikka joka ruokailun jälkeen. Niin ja kaikilla olisi muuten mukavat vaatteet - vaikka yökkärit kuten minulla. Ei kiristäviä sukkiksia tai hirveää hiuslakkapilveä tukassa. Saisi laittaa, jos haluaa muttei sitä velvotettaisi missään vaiheessa.
Ruokapuolesta muuten sen verran, että viinin, suklaan, glögin ja salmiakin lisäksi paria laatikkoa... Poroa, kalaa (paljon ja mielellään monessa muodossa!), riisipuuro, ruisleipää... Juhlavaa, mutta ei ehkä kuitenkaan niiiiiiiiin perinteistä. Torttuja ja pipareita ei muuten meidän pöydästä tänä vuonna löytynyt.
Joulupäivänä hengailu voisi jatkua, mutta syömiset hoidettaisiin tyylillä "lämmitetään nyt noita jämiä vai tilataanko take away-ruokaa?" ja esimerkiksi annandagenina voitaisiin kokoontua taas porukalla, mutta tällä kertaa rääppiäisiin. Sama meininki kuitenkin kuin aatonaattona.
Taustalla soisi ehdottomasti ei-joulumusiikki eli mielellään vain jotain sairaan hyvää. Itse kaivoin viikko sitten hyllystä HIMin Venus Doomin ja se on soinut toistolla siitä lähtien. Valehtelematta kuulin levyn perjantaina ehkä kymmenen kertaa..
Ajastan tämän kirjoituksen joulupäivälle. Nyt on oikeasti aattoilta, ystävä kuorsaa tuossa vieressä ja minä istuskelen tässä sängyllä ympärilläni Pirkko Saision kirja sekä uusimmat lehdet. Taitavat kutsua minua ja lukurillejäni... (Note to self: VARAA NYT JUMALAUTA SE AIKA OPTIKOLLE, ETKÄ PERU SITÄ SITTEN, MURRRRR!)
Ihanaa oleskelua teille, palaillaan asiaan! Voitte mielellänne kertoilla omasta unelmien joulustanne, hihii.
lauantai 24. joulukuuta 2011
torstai 22. joulukuuta 2011
Matkamuistoja
Katsottuani kolme uusinta Varesta, totesin että olen velkaa matkakertomuksen sekä kaupugille että itselleni ja teille. Heti matkan jälkeen vain tahdoin kovasti takaisin, sitten häpesin koko juttua, mutta nyt on sopiva aika.
Ensin suurin kysymys:
Miksi Turku?
Siinäpä miljoonan euron kysymys! Lueskellessani vanhoja blogimerkintöjä huomasin jo yllättävän aikaisin halunneeni Turkuun. En muista yhtään, että mistä kaikki oikeasti lähti. Luultavasti heräsin vain eräänä päivänä ja totesin haluavani Turkuun. Ensin se oli vitsi ja itsellenikin järkytys. Muistan erään puhelun ystävälleni heinäkuussa: "Mä soitin ny, koska löysin itteni kattelemasta netistä Turun asuntoja sekä opiskelupaikkoja..." Sitten siitä tuli vitsailtava haave... Lokakuussa silmiini iski hotellitarjous ja iskin näppäimistön laulamaan. Vasta marraskuussa aloin kertoa ihmisille, että minä lähden minilomalle Turkuun.
Ei, minulla ei ole sukua siellä päin. Ei, minä en ollut koskaan käynyt siellä. Ei, minulla ei ole miestä siellä. Tasan ne asiat, jotka tiesin Turusta ennen matkaa olivat...
- Vares ja Reijo Mäki
- joki
- jääkiekko
- hassu murre
- kaupungin palo
Okei, sitten itse matkaan! Sallinette pienen tunteilun ajoittain? Kiitos.
Saavuin räntäiseen Turkuun perjantai-iltapäivänä. Olin katsonut kartasta kotona, että rautikselta lähtee pystysuoraan katu, jota pitkin pääsen Kauppatorille. Kuljettuani kaksi minuuttia Humalistonkatua, minut pysäyttää mies.
"Anteeks, mikä katu tämä on?" Katson miestä hetken huvittuneena ja sanon, että Humalistonkatu ja minun nenäni edestä pitäisi mennä poikittain Yliopistonkatu
"Eli tuo seuraava poikkikatu on Puutarhakatu?" Mutisin, että kyllä joo näin se on. Mies kiitti avusta ja jatkoi matkaa sekä minä omaani.
Stockan löydän helposti ja siellä on pyöröovi! (En ole ehkä kertonut, että minulla on juttu pyöröoviin. No, tykkään niistä ihan hirveästi!) Pistän kellon alla tupakaksi jo toisen kerran siinä kaupungissa ja soitan ystävälle.
"Tääl oon ny!"
"*huokaus* Jassoo. Mitäs Turku?"
"Räntää sataa ihan hirveästi ja yks luuli mua paikalliseksi ja kysy reittiopastusta."
Pian menen sisään, pyörin aikani eri kerroksissa, ostan pienen peltipurkin (niihinkin minulla on juttu) sekä hanskat ja lähden kohti Kauppatoria. Räntää sataa edelleen ihan hirveästi ja menen Wiklundille eli Sokokselle pyörähtelemään. Olen pettynyt, koska en löydä Stockalta TAI Wiikkarilta matkamuisto-osastoa tai edes hyllyä, vaikka sellaista minulle luvattiin turku2011-sivuilla!
Kolmelta kirjaudun hotelliin, vaihdan vaatteet ja lähden kohti kirjastoa. Se sijaitsi ihan hotellin lähellä. Paha vain, että kirjastoissa ei oikein voi tehdä mitään, ellei omista kirjastokorttia. Melkein ajattelin hakea/pyytää sellaisen, mutta ehkä ensi kerralla sitten... Kirjaston takapihalta näin ensimmäisen kerran JOEN. Alkoi naurattaa ja menin kohti jokea. Seisoin ehkä kolme minuuttia erittäin turistimaisesti virnuillen ja suu auki sitä kuuluisuutta tuijottaen, kunnes näen Tuomiokirkon ja lähden rämpimään sinne päin. Siinä kohtaa menin ensimmäistä kertaa toiselle puolelle jokea, hih!
Ihailin hetken kirkkoa ja sen edustalla olevaa kuusta ja kello löi viisi. Päätin lähteä eteenpäin. Päädyin jonnekin räntäiselle kadulle, mutta näin IHANAN ja uudehkon asuintalon, johon ehkä muutan joskus. Myös se tähtitornihommeli (on sille kivempikin - akateemisempi - nimi, mutta en nyt ala muistelemaan/valehtelemaan/etsimään) oli iiiiihana. Kävelin rännässä, näin pari jokilaivaa, ylitin pari sillan ja kohta olin takaisin hotellilla. Kello oli silloin puoli seiska ja oli nälkä.
(En nyt kyllästytä teitä ja tiivistän loppuillan tässä: söin, ostin, suihkuin ja painuin ennen kymmentä nukkumaan.)
Lauantaina heräsin kahdeksan jälkeen ja kirosin. Piti herätä 0715! Kello soi soimistaan, mutta en kuullut sitä. (Se soi silloin 0809 edelleen...) Noh, pikainen nousu ja ryntäys aamupalalle. Paikallinen erikoisuus, ohrapuuro, oli ihan jees ja take away-kupissa nautin uutta rakkauskahviani: Pauligin Pariesienia. Pahvikupin kanssa menin tupakalle hotellin edustalle. Voih, tämä on ehkä matkan kaunein hetki. Seisoin katoksen alla hyvin levänneenä ja ajattelin: "Mää oon Turuus ny". Kaupunki oli vielä hiljainen ja minulla oli melkein 12 tuntia aikaa viettää sen kanssa.
Kahdeltatoista lähdin kohti Kulmaa. Siis Kulttuuripääkaupungin info/desing/matkamuistopistettä. Löysin sen ja lähdin kulkemaan jokirantaa pitkin. Näin Myllysillan ja suomalaisella sisulla uhmasin viimaa ja kävelin kolme kilometriä nähdäkseni ei-niin-hätkähdyttävän Turun linnan. Hyppäsin bussiin ja palasin Kauppatorille. Kävelin sieltä joelle ja löysin etsimäni kahvilan. Cafe Art, suosittelen! En enää kappalehintoja muista, mutta vastajauhettua kahvia hylamaidolla ja vähälaktoosinen (TUORE, ISO) dallaspulla maksoivat alle femman. Niin ja se baristamies... Mmmmh. <3
Kävin vielä ihailemassa jokea ja sitten hyppäsin bussiin ja ajoin Logomoon hakemaan kahvia (Sis. Delistä, sitäkin suosittelen! Löytyy täältä Helsingistäkin, Kalevankadun alkupäästä eli Stockan 'vierestä'). Sieltä matkasin hotellille, hain laukun, hain eväät ja lähdin mököttäen kohti juna-asemaa. Olin vihainen Helsingille, koska minun piti palata tänne.
"Ei maar, mää en tahro kotti ny!"
Okei, joku voisi sanoa ettei matkani nyt NIIN mullistava ollut kuin miltä se on vaikuttanut. Mutta oli se. Matkailu avarsi ihan helvetisti! Olin vapaa, olin onnellinen, olin yksin mutten yksinäinen. Kaipaan niitä tunteita yhtä paljon kun Turkua.
Ei mene päivääkään etten ajattelisi tuota kaupunkia. Ei mene tuntiakaan ettenkö ajattelisi...
Sinne jonnekin Aurajoenrannalle minä sen jätin. Sydämeni.
Ensin suurin kysymys:
Miksi Turku?
Siinäpä miljoonan euron kysymys! Lueskellessani vanhoja blogimerkintöjä huomasin jo yllättävän aikaisin halunneeni Turkuun. En muista yhtään, että mistä kaikki oikeasti lähti. Luultavasti heräsin vain eräänä päivänä ja totesin haluavani Turkuun. Ensin se oli vitsi ja itsellenikin järkytys. Muistan erään puhelun ystävälleni heinäkuussa: "Mä soitin ny, koska löysin itteni kattelemasta netistä Turun asuntoja sekä opiskelupaikkoja..." Sitten siitä tuli vitsailtava haave... Lokakuussa silmiini iski hotellitarjous ja iskin näppäimistön laulamaan. Vasta marraskuussa aloin kertoa ihmisille, että minä lähden minilomalle Turkuun.
Ei, minulla ei ole sukua siellä päin. Ei, minä en ollut koskaan käynyt siellä. Ei, minulla ei ole miestä siellä. Tasan ne asiat, jotka tiesin Turusta ennen matkaa olivat...
- Vares ja Reijo Mäki
- joki
- jääkiekko
- hassu murre
- kaupungin palo
Okei, sitten itse matkaan! Sallinette pienen tunteilun ajoittain? Kiitos.
Saavuin räntäiseen Turkuun perjantai-iltapäivänä. Olin katsonut kartasta kotona, että rautikselta lähtee pystysuoraan katu, jota pitkin pääsen Kauppatorille. Kuljettuani kaksi minuuttia Humalistonkatua, minut pysäyttää mies.
"Anteeks, mikä katu tämä on?" Katson miestä hetken huvittuneena ja sanon, että Humalistonkatu ja minun nenäni edestä pitäisi mennä poikittain Yliopistonkatu
"Eli tuo seuraava poikkikatu on Puutarhakatu?" Mutisin, että kyllä joo näin se on. Mies kiitti avusta ja jatkoi matkaa sekä minä omaani.
Stockan löydän helposti ja siellä on pyöröovi! (En ole ehkä kertonut, että minulla on juttu pyöröoviin. No, tykkään niistä ihan hirveästi!) Pistän kellon alla tupakaksi jo toisen kerran siinä kaupungissa ja soitan ystävälle.
"Tääl oon ny!"
"*huokaus* Jassoo. Mitäs Turku?"
"Räntää sataa ihan hirveästi ja yks luuli mua paikalliseksi ja kysy reittiopastusta."
Pian menen sisään, pyörin aikani eri kerroksissa, ostan pienen peltipurkin (niihinkin minulla on juttu) sekä hanskat ja lähden kohti Kauppatoria. Räntää sataa edelleen ihan hirveästi ja menen Wiklundille eli Sokokselle pyörähtelemään. Olen pettynyt, koska en löydä Stockalta TAI Wiikkarilta matkamuisto-osastoa tai edes hyllyä, vaikka sellaista minulle luvattiin turku2011-sivuilla!
Kolmelta kirjaudun hotelliin, vaihdan vaatteet ja lähden kohti kirjastoa. Se sijaitsi ihan hotellin lähellä. Paha vain, että kirjastoissa ei oikein voi tehdä mitään, ellei omista kirjastokorttia. Melkein ajattelin hakea/pyytää sellaisen, mutta ehkä ensi kerralla sitten... Kirjaston takapihalta näin ensimmäisen kerran JOEN. Alkoi naurattaa ja menin kohti jokea. Seisoin ehkä kolme minuuttia erittäin turistimaisesti virnuillen ja suu auki sitä kuuluisuutta tuijottaen, kunnes näen Tuomiokirkon ja lähden rämpimään sinne päin. Siinä kohtaa menin ensimmäistä kertaa toiselle puolelle jokea, hih!
Ihailin hetken kirkkoa ja sen edustalla olevaa kuusta ja kello löi viisi. Päätin lähteä eteenpäin. Päädyin jonnekin räntäiselle kadulle, mutta näin IHANAN ja uudehkon asuintalon, johon ehkä muutan joskus. Myös se tähtitornihommeli (on sille kivempikin - akateemisempi - nimi, mutta en nyt ala muistelemaan/valehtelemaan/etsimään) oli iiiiihana. Kävelin rännässä, näin pari jokilaivaa, ylitin pari sillan ja kohta olin takaisin hotellilla. Kello oli silloin puoli seiska ja oli nälkä.
(En nyt kyllästytä teitä ja tiivistän loppuillan tässä: söin, ostin, suihkuin ja painuin ennen kymmentä nukkumaan.)
Lauantaina heräsin kahdeksan jälkeen ja kirosin. Piti herätä 0715! Kello soi soimistaan, mutta en kuullut sitä. (Se soi silloin 0809 edelleen...) Noh, pikainen nousu ja ryntäys aamupalalle. Paikallinen erikoisuus, ohrapuuro, oli ihan jees ja take away-kupissa nautin uutta rakkauskahviani: Pauligin Pariesienia. Pahvikupin kanssa menin tupakalle hotellin edustalle. Voih, tämä on ehkä matkan kaunein hetki. Seisoin katoksen alla hyvin levänneenä ja ajattelin: "Mää oon Turuus ny". Kaupunki oli vielä hiljainen ja minulla oli melkein 12 tuntia aikaa viettää sen kanssa.
Kahdeltatoista lähdin kohti Kulmaa. Siis Kulttuuripääkaupungin info/desing/matkamuistopistettä. Löysin sen ja lähdin kulkemaan jokirantaa pitkin. Näin Myllysillan ja suomalaisella sisulla uhmasin viimaa ja kävelin kolme kilometriä nähdäkseni ei-niin-hätkähdyttävän Turun linnan. Hyppäsin bussiin ja palasin Kauppatorille. Kävelin sieltä joelle ja löysin etsimäni kahvilan. Cafe Art, suosittelen! En enää kappalehintoja muista, mutta vastajauhettua kahvia hylamaidolla ja vähälaktoosinen (TUORE, ISO) dallaspulla maksoivat alle femman. Niin ja se baristamies... Mmmmh. <3
Kävin vielä ihailemassa jokea ja sitten hyppäsin bussiin ja ajoin Logomoon hakemaan kahvia (Sis. Delistä, sitäkin suosittelen! Löytyy täältä Helsingistäkin, Kalevankadun alkupäästä eli Stockan 'vierestä'). Sieltä matkasin hotellille, hain laukun, hain eväät ja lähdin mököttäen kohti juna-asemaa. Olin vihainen Helsingille, koska minun piti palata tänne.
"Ei maar, mää en tahro kotti ny!"
Okei, joku voisi sanoa ettei matkani nyt NIIN mullistava ollut kuin miltä se on vaikuttanut. Mutta oli se. Matkailu avarsi ihan helvetisti! Olin vapaa, olin onnellinen, olin yksin mutten yksinäinen. Kaipaan niitä tunteita yhtä paljon kun Turkua.
Ei mene päivääkään etten ajattelisi tuota kaupunkia. Ei mene tuntiakaan ettenkö ajattelisi...
Sinne jonnekin Aurajoenrannalle minä sen jätin. Sydämeni.
keskiviikko 21. joulukuuta 2011
21/12/11
Kuumeeni nousee ja päähän koskee. Pää on täynnä sanoja, mutta en osaa kirjoittaa. Elämä tuntuu hajoavan palasiksi ja miettiessäni tätä vuotta, totean että elämäni kauhein vuosi.
Palaan asiaan.
Palaan asiaan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)