Tässä on hyvä olla

 On niitä päiviä, kun raivostuttaa, on myöhässä joka paikasta ja väsyttää herätessä. Tänään ja eilen oli sellaiset päivät. Muutamat hetket saivat unohtamaan, että ärsyttää. Säikähdin ihan, että miksi olen näin kärttyisä. Sitten muistin. HORMONIT. 

Töissä riensin halaamaan yhtä lasta ja tämä halasi innoissaan takaisin. Sattui yhdelle haaveri ja pyysin häntä luokseni, hän istuikin syliin ja rutistin häntä oikein lujaa. Ei sattunut enää hetken päästä, hih. 

Kotona olin (olen) yksin ja kokkasin iloisena kahdet eri ruoat. Yritin liimata piparkakkutalon kasaan, mutta faaak täät siiiit. Meillä on joulua jo tarpeeksi, pikkujoulutkin perjantaina. 

Katsoin Youtubesta videoita ja jaoin muutaman yhden ystävän kanssa. "Jos joku ei naura tälle, se on väärä tyyppi", sanoin yhden videon kohdalla. On siis se aika kuukaudesta, kun haluan miehen ja erityisesti vauvvan. Meinasin itkeä eilen Marimekolla, kun oli niin ihania vauvanaatteita.

Lyhyest virsi kaunis. Huomenna on parempi päivä. 

Vanhuus ei tule yksin

 Puhuin eilen kämppiksen kanssa vanhuudesta. Lupauduin omaishoitajaksi, koska kai kaksi Alzheimer-potilasta menee siinä kuin yksikin – varsinkin jos on rikas leskirouva Turusta. Palkkaan nuoret mieshoitajat pitämään "tytöistä" huolen sillä välin, kun käyn bingossa. Muuten kuskaan kaksikkoa kummalki pual jokkee vähän puijaten, että "ei suinkkas me Turus ol, täs o Vantaanjoki ja tua näkyy Kansallismuseo". 

Kummipojan, 5v. ja eilen siirrettiin eskariryhmään, mukaan minun ikäni on nyt ensimmäinen aikuisen ikä. Kaksikymmentä.... ja puoli. Parikymppinen. Muka-aikuinen. 

Päätin jo ennen tätä ikää, että täytän 20 vuotta noin kuusi kertaa. Siis ensi kesäkuussajuhlitaan kaksikymppisiäni ja niin tehdään vuoteen 2017 asti, kunnes täytän 25. Sitten juhlin kuusi kertaa 25-vuotissynttäreitä ja sen jälkeen kolmekymppisiä. 30 vuotta aion olla ainakin viisikymppiseksi asti. Kuusikymppiset ei ole iso juttu, mutta 65 jostain syystä on. Olenkohan silloin jo leskirouva? *nopea laskutoimitus* No, en toivottavasti. 

Kirjoitin äsken joulupukille. Oli vähän hankalaa. Enimmäkseen kouluun liittyviä kirjoja sekä astioita. Ennen oli Barbie-nukkeja sekä moooooonta kertaa se Baby Born, jota en koskaan saanut. Katkerana edelleen.

Olispa jo oikeesti vanha. Tuntuu että silloin olisi sanavaltaa enemmän.

Title 2

 Parasta on katsella kuvia, joita on ottanut vuoden aikana. Rakastan sitä, että iPhonella ja iPadillä voi ottaa helposti screenshotteja, joten albumeistani löytyy mahdottomasti outojakin juttuja. Ajattelin näyttää teille nyt osan kuvista - ainakin ne, jotka saavat hymyilemään.

Kuvassa näette käsialaani. Latasin joskus iPadille ohjelman, jolla voi piirtää ja kirjottaa "mustekynällä". Tämä on kesän loppupuolelta, kun rakastuin Chuck Bassiin. He can still marry me, if he wants!

Tässä uiskentelee rakas koirani, se syyskuussa 2011 edesmennyt. S oli maailman "pienin ja huonoin kultainen noutaja". Kaikella rakkaudella tämän keksin, koska hän oli mielestäni todella pienikokoinen. Noutoleikkien kanssa meni niin, että parin heiton jälkeen S katsoi minua katseella "en hae, hae ite" tai länkytteli kepin luo ja järsi sen rikki (ettei sitä vaan enää heitettäisi noudettavaksi). Ikävä on kova, mutta onneksi on paaaaaaaaaaljon muistoja.

Tämä kuva on syksyiseltä sunnuntailta. Matkustimme kämppiksen kanssa Munkkiniemeen. 

Tässä on Marja Tyrni. Olen aika varma, että näytän vanhana tuolta. 

Runo Turusta by me. Noh, asiat ei mennyt niin kuin Strömsössä, mutta...

Tästä kuvasta ei ole muuten hajua. Ilari Filppula se siinä hymyilee, mutta miksi screenshot?!?!?!?

Hurtsit pellolla. Huomatkaa hieno photoshoppaukseni. Alunperin nämä olivat siis kaksi eri kuvaa, buhahha.

Tämän piti olla mun tuleva koti, mutta joku pirulainen osti sen pois! Ja siis hintahan olisi vaatinut lätkämiehen palkkaa tai Chuck Bassia, mut toioliniinihanakoti. 

Itkin aika paljon, kun näin tämän telkkarista. Koska Madonna ja Oprah ovat naisidolini.

Jotain tällaista näen ensimmäisenä herätessäni aamulla. 6-1!!!!!!!

Tästä se alkoi<3

Turkulainen lätkäjätkä, mitä muuta mä voisin toivoa?! Noniinjoo, sitä kosintaa... Innostuin Käenpesästä ja ensi kesänä aion hypätä Föristä jokeen ja jos sit vaikka Mikko tulis pelastamaan ja sit se tajuais, et huhhei mikä persoona ja kaunotar Birdie onkaan. 

Hyvää joulukuun alkua muruset!

PS. Yleistin Lapin murteet "lapiksi", koska en osaa niistä mitään. Etelä-Suomen murteesta tulee mieleen Stadin slangi, ei nuo muut mitään murretta puhu. ;)