On niitä päiviä, kun raivostuttaa, on myöhässä joka paikasta ja väsyttää herätessä. Tänään ja eilen oli sellaiset päivät. Muutamat hetket saivat unohtamaan, että ärsyttää. Säikähdin ihan, että miksi olen näin kärttyisä. Sitten muistin. HORMONIT.
Töissä riensin halaamaan yhtä lasta ja tämä halasi innoissaan takaisin. Sattui yhdelle haaveri ja pyysin häntä luokseni, hän istuikin syliin ja rutistin häntä oikein lujaa. Ei sattunut enää hetken päästä, hih.
Kotona olin (olen) yksin ja kokkasin iloisena kahdet eri ruoat. Yritin liimata piparkakkutalon kasaan, mutta faaak täät siiiit. Meillä on joulua jo tarpeeksi, pikkujoulutkin perjantaina.
Katsoin Youtubesta videoita ja jaoin muutaman yhden ystävän kanssa. "Jos joku ei naura tälle, se on väärä tyyppi", sanoin yhden videon kohdalla. On siis se aika kuukaudesta, kun haluan miehen ja erityisesti vauvvan. Meinasin itkeä eilen Marimekolla, kun oli niin ihania vauvanaatteita.
Lyhyest virsi kaunis. Huomenna on parempi päivä.
Yksi vauva mullekin kiitos! :-----)
VastaaPoista