Puhuin eilen kämppiksen kanssa vanhuudesta. Lupauduin omaishoitajaksi, koska kai kaksi Alzheimer-potilasta menee siinä kuin yksikin – varsinkin jos on rikas leskirouva Turusta. Palkkaan nuoret mieshoitajat pitämään "tytöistä" huolen sillä välin, kun käyn bingossa. Muuten kuskaan kaksikkoa kummalki pual jokkee vähän puijaten, että "ei suinkkas me Turus ol, täs o Vantaanjoki ja tua näkyy Kansallismuseo".
Kummipojan, 5v. ja eilen siirrettiin eskariryhmään, mukaan minun ikäni on nyt ensimmäinen aikuisen ikä. Kaksikymmentä.... ja puoli. Parikymppinen. Muka-aikuinen.
Päätin jo ennen tätä ikää, että täytän 20 vuotta noin kuusi kertaa. Siis ensi kesäkuussajuhlitaan kaksikymppisiäni ja niin tehdään vuoteen 2017 asti, kunnes täytän 25. Sitten juhlin kuusi kertaa 25-vuotissynttäreitä ja sen jälkeen kolmekymppisiä. 30 vuotta aion olla ainakin viisikymppiseksi asti. Kuusikymppiset ei ole iso juttu, mutta 65 jostain syystä on. Olenkohan silloin jo leskirouva? *nopea laskutoimitus* No, en toivottavasti.
Kirjoitin äsken joulupukille. Oli vähän hankalaa. Enimmäkseen kouluun liittyviä kirjoja sekä astioita. Ennen oli Barbie-nukkeja sekä moooooonta kertaa se Baby Born, jota en koskaan saanut. Katkerana edelleen.
Olispa jo oikeesti vanha. Tuntuu että silloin olisi sanavaltaa enemmän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti