But I couldn't never love again

Kaikki on hyvin, mutta kohta räjähtää. Tajusin sen äsken.


Kahtena yönä olen nähnyt unta eräästä ihmisestä, jota en ole nähnyt oikeassa elämässä vähän aikaan. Viimeisin havainto on äidiltäni viime viikon keskiviikkona... tai torstaina, menen sekaisin viikonpäivissä loman aikaan. Suututtaa (se ihminen, ei viikonpäivien sotkeminen)!


Pienet asiat. Joku tavara on hukassa. Kaadan kahvipuruja suodattimeen, jossa ei ole suodatinpaperia. Tiputan puruja lattialle. Suututtaa!


Kun kelaan asioita läpi ja tuntuu, että minä aina olen se joka joustaa. En jaksa vastata puheluihin tai viesteihin, koska pelkään räjähtäväni. Koska suututtaa!


Pääasiassa olen kuitenkin nauranut. Katsonut hassuja Youtube-videoita ja löytänyt hauskoja Tumblr-sivuja tai hauskoja kuvia Facebookista. Nukkunut pitkään. Nauttinut elämästä. 


Maailman surullisinta olisi se, että löytäisin ihanan miehen, joka olisi vapaa & tykkäisi minusta. Mutta minä en saisi kipinää häntä kohtaan, koska stalkkaan ihmisiä eteisen ikkunasta. Inhorealistinen totuus. 


ARGH.