Tänään olen haaveillut koko päivän häistä sekä omasta vauvasta. Raskausajan olisin raskausvitamineja popsiva ja odotuskirjoja lukeva teräsemo, mutta vastasyntyneen kanssa olisin rauhallinen oma itseni.
Häät olisivat joko isot ja erilaiset tai sitten vihkiminen tapahtuisi salaa vain meidän, tuomarin ja jonkun randomin todistajan läsnäollessa pimeällä laiturilla.
Terapia meni päin seinää: jauhoin puuta heinää ja en edes itse tajunnut juttujani.
Illalla kokkasin ja nyt makaan patjalla kuunnellen ystävän tuhinaa. Mietin, miksi tunnen niin usein pistävää mustasukkaisuutta ystävistäni ja että missä on se tädiltä lainaamani Vares-dekkari.