Makaan sängylläni ja kello on seitsemän illalla. Olen ollut jo monta tuntia kotona; syönyt ja siivonnut. Minulla ei ole mitään tehtävää tai menoa ennen seuraavan päivän koulua (mab6 alkaa 10:10). Tämä on jo toinen ilta putkeen samanlaista tyhjyyttä, olen ihmeissäni. Mitä tämä on?!
Olin sitten kävelyllä. Seisoin sillalla ja katsoin maisemaa. Vuosi sitten rakastin kaukana näkyviä valoja sekä jäähtynyttä merta. Nyt vain tuijotin, en tuntenut mitään. Tulin vähän surulliseksi Helsingin puolesta ja lauloin mielessäni En rakasta sinua enää-kappaletta.
Suutuin Guggenheim-museosta ja ihastelin yo-mekkoani. Luin paria suosikkiblogiani, suunnittelin kuukausi etukäteen yo-eväitä. Aiemmin päivällä join pullakahvit ja suunnittelin ystävän kanssa road tripiä. Suunnittelen tulevaisuutta ja yritän olla käyttämättä energiaa kakkoihin (asioihin ja ihmisiin).
Sekunti kerrallaan.
Think positive, get Ed vai miten se menikään. Anteeksi, että oon huono ihminen enkä osaa piristää sua(kaan). Koita jaksaa *hali*
VastaaPoista