Syksyinen syysperjantai

Minun täytyy kirjoittaa. Pakahdun sanoihin, jotka on kuitenkin kaivettava rautakoukun kanssa esiin.

Asun Tukholmassa. Koiran kuolemasta on tullut 2v. ja minua puukotettiin selkään Suomessa perustelemalla se jotenkin sillä, että MINÄ aiheutin tilanteen. Isoäiti joutui sairaalaan aivoinfarktin vuoksi, joka johtui sydäninfarktista ja kukaan ei oikein tiedä mistään mitään. Isoisästä olen huolissani, että kuinka hän jaksaa ja isoisän vuoksi minä itkin tänään. 

Kaikki on samoin, mutta silti ihan erilailla kaikin eri tavoin. Olen ollut idiootti ja naiivi. Haluaisin vain istua saunassa tai kuumassa suihkussa ja kuunnella Florence + The Machinea sekä Marnien The Hunter-kappaletta. 

Minä en syö Supersalmiakkia vaan Salta kattenia, koska täällä on vain yksi paikka joka myy Supersalmiakkia. 

Onneksi on kummit. Serkku. Paras ystävä. Äitikin, joka käski olla murehtimatta, koska kyllä he siellä Suomessa jotain keksivät. 

Onneksi on myös Ruotsi... Nyt lähden ja menen kysymään, hur har dagen gick TAI har allt gick bra idag?