Tyhmäkin sen huomaa, tää juttu selvä on... Elämä on aika kurjaa tällä hetkellä. Elämän tie ei ole kovin ystävällinen allekirjoittaneelle tällä hetkellä. Vaihdoin vuotta lapsenvahtina punkkulasi kädessä. Vannoin, että tästä tule hyvä vuosi! Aloitin työt hyväpalkkaisessa paikassa ja sieltähän tuli ne fudut (koeajalla) helmikuun alussa. Maaliskuun alussa aloitin uudessa paikassa innoissani uusista haasteista. Ensin olin pahassa flunssassa töiden ohella, sitten kaaduin ja sain elämäni ensimmäiset tikit. 1,5 viikkoa siitä ja sain taas kenkää (koeajalla). Siinä nämä perusraamit.
Sitten on mieliala. Olin tammikuussa vihainen, helmikuussa surullinen, maaliskuussa lannistunut... Äiti joi ja aloin käymään alkoholistien läheisten ryhmässä. Huomasin taas, kuinka vahvassa viha minussa on. Minä olen vihainen - niin monelle ihmiselle ja asialle. Voin purkaa kiukkuani itkemällä ainoastaan silloin, jos saan itkulle jonkun "tekosyyn", kuten esimerkiksi Leijonakuninkaan.
Tällä hetkellä yksi uusi tuttavuus aiheuttaa ärsytystä, mutten onneksi ole asian kanssa yksin. Tänään taas huomasin sen, kuinka en viihdy kotona. Pienet (naurettavat?) asiat saavat oloni hermostuneeksi ja puran sen tiskaamalla sekä olemalla passiivinen. Karkaan tekemään kirjoitustöitä kellariin tai lähden kyläilemään muualle.
Kaikki hehkuttavat How I met your Mother-sarjaa ja en ole ymmärtänyt sitä. Nyt kuitenkin olen katsonut kohta 3 kautta tuota sarjaa. Jutut naurattaa vähän, mutta katson sitä vain paetakseni tätä maailmaa. On ollut kyllä ihan mukava nauraa pitkästä pitkästä aikaa niin, että silmistä valuu vettä ja juttu naurattaa vielä kahden minuutinkin päästä.
Ikävöin ystävää, jonka kanssa onneksi olemme nyt parina päivänä meilailleet. Hän on aina minun puolellani. Hänelle voin sanoa, että en viihdy kotona kämppiksen takia.
Lisäksi, ooh, lisäksi olen saanut uuden rakkauden! 4 kuukauden jälkeen sain viimein kotiini kunnon kahvinkeittimen, Moccamasterin. Se on neuroottinen silmäteräni. (Kukaan ei saa koskea siihen!) Itkin onnesta, kun laitoin sen pöydälle torstaina.
Olen eksyksissä tässä hetkessä ja en tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Kuka olen, mitä haluan, mitä teen nyt ja selviänkö tästä kaikesta?
Perjantaina seisoin Ikean pöydällä baarissa ja katsoin ruotsalaisia rokkareita. Join siiderin ja huutolauloin mukana "SWEDEN". Elämän tie pettää, mutta rokki on ikuista.
AAAAaa JOO se on ihana! Paruin yksin huoneessani kun kuuntelin levyä ekan kerran läpi. Lempparibiisi on varmaan Help, tykkään hirveästi. Koko uusi levy tuli mulle jotenkin ihan puun takaa ja tajusin sen olemassaolon vasta kun joku facebook-kaverini linkkasi uuden biisin seinälleen (levyn ilmestymispäivänä se oli, mutta kumminkin). Miracle, Only You ja The Road on myös kivoja.
VastaaPoistaKuuntelen nyt Sandmania. En tykännyt tästä oikein yhtään, mutta laitoin levyn taas äsken soimaan ja mitenkäs tuosta nyt yhtäkkiä tuli noin hieno? Soi repeatilla. Sopiva varsinkin nyt kun heräsin tuossa neljän aikaan ja tällä hetkellä vähän odottelen nukkumattia... Olen viikossa valunut sellaiseen päivärytmiin, jonka yleensä saavutan vasta kesäloman loppupuolella :D
VastaaPoistaSanoisin jotain hienoa jos tietäisin oikeasta elämästä jotakin. Halaus kuitenkin <3
Musta tuntuu, että kirjoititpa sä mitä tahansa niin saat mut joka ikinen kerta jotenkin hämmästyneeksi sun kirjoitustaidoillasi. Siis vaikka sä et kirjoitakaan välttämättä mitään "hienoja lauseita rakkaudesta vaan", vaan ihan perustekstiä, perusasioista ja kaikesta muustakin, kirjoitat jotenkin niin luihin ja ytimiin!
VastaaPoistaTaidan kyllä olla nyt vähän huono lohduttamaan, mutta heii Moccamaster on kyllä hyvä! Meillä on töissä sellainen ja ensin se oli mun mielestä ihan paska, mutta kappas vaan, nykyään nautin kahvinkeittämisestä sillä... :)
Pyh pah, ei kyllä kuulosta säälin kerjäämiseltä! :)
VastaaPoista