Olipa yö! Ihottumasta johtien (silmänympärys on taas kuin punaisella pandalla) en päässyt Ameriikkoihin tai siis sinne gaalaan Bradleyn kanssa, joten hän otti äitinsä sinne torkkumaan seuraksi. Pidin kuitenkin kotikatsomossa peukkuja ja väliajalla tanssahtelin omaa Bräääädleyyyy Coooooopppppeeeeer-tanssia kannustaakseni ja tietysti pysyäkseni hereillä. Meille häviö ei ollut häviö vaan oli ihan saamarin hieno kunnia päästä ehdolle. Come on, miespääosa! Oujee. Vai mitä Brändeliini?
Vakavasti puhuen... Jokaisella naisella pitäisi olla oma Bradley. Se täydellinen mies, jota fanittaa vähän nolosti välillä ja jota tsemppaa. Se saa hyvälle tuulelle, på riktigt. Sanoin kämppikselle ennen gaalaa: "Sillä on äiti mukana, ihan salee." Ja niinhän sillä oli, awww. Äiti vähän torkkui kyllä loppua kohden, mutta niin teki myös Bradleyn takana istuva Robert De Niro.
Mutta siis tää Bradley on mun, etsikää omanme! ;) Aurinkoista maanantaita kaikki!!
Minäkin katsoin! En ole nyt nukkunut 30 tuntiin ja tällä hetkellä on tosi hauska olo. Koulussa lipsauttelin oikein urakalla kaikkea liian liian henkilökohtaista äidinkielen esseeseen ja olisi varmaan pitänyt jäädä kotiin nukkumaan. Tai no, olisi varmaan pitänyt nukkua yöllä. Bradley oli tyylikäs.
VastaaPoistaHei älä nyt ihan kokonaan sitä omi, mulle kuuluu osa! :D
VastaaPoistaJäi Gaala katsomatta, koska unirytmi muutenkin perseellään ja nukkuminen sujuu huonosti. Ehkä ensi vuonna (tai ehkä ei).