Matkaa ei koskaan tehty, koska olen epäonnistunut ja kauhea. Lopetin syömisen jo osittain melkein kuukausi sitten, mutta nyt se on tippunut siihen, että syön palan kinkkupiirakkaa tai pari hapankorppua päivässä. Nukun kolmesta viiteen tuntia vuorokaudessa.
Töissä olen turvassa. Paitsi kun väsyttää. Ja olen syömättä. Tänään näytän taas punaiselta pandalta, kun iho-ongelma palasi superina takaisin.
"Sä oot aina reagoinut ihollasi"
Pääsin töistä ja työkaveri katsoi minua. Tajusin, että edessä on kuusi päivää vapaata. Että yksin neljän seinän sisällä syömättömyyteni, ihoni ja - jeejee apteekin kautta kotiin - mielialalääkkeiden kanssa. Pyysin kymmentä kappaletta nukahtamislääkkeitä, mutta sadan tabletin paketti tuli halvemmaksi. Jos tämä olo ja vapaat pysyvät tällaisina, se paketti alkaa kummittelemaan liikaa.
"Hei, mä kuolen. Jos olen yksin kaikki vapaat. Kuolen."
Jostain syystä en halua mennä vielä nukkumaan, vaikka hei tämä päivähän olisi sillä ohi sitten. En vain halua ehkä herätä tähän tyhjyyteen. Oi, kun olisi kauhea kiire ja töitä vaikka koko viikonloppu. Ei pelkästään rahan (vaikka myös senkin) vuoksi, mutta pääsisin pois tästä kuplasta.
Pelkään, että minulta vietiin Turku. Olen vältellyt ajatuksia tai puheita koko paikasta. Maanantai-iltana sanoin 'kylmaar' ja aloin itkemään. Nauramaan. Itkemään.Yksi kirja pysyy laukussa. Murresanasto on sängyn alla. Revin kohta laput seinältä pois.
"Jos olisin ollut hyvä ihminen, olisin päässyt Turkuun. Ja jos olisin sinne päässyt, olisin ehkä matkalla Amerikkaan jo."
Voisin soittaa isälle. Sanaoksentaa kaiken. Mutta olen silti yksin. Mä oon aina yksin. Olisi ihan oikein perheelle, jos katoaisin.
En ole kommentoinut mitään pitkään aikaan, koska tuntuu, etten osaa enää sanoa mitään enkä osaa nytkään, mutta halauksia täältä silti. Ehkei niillä ole mitään merkitystä, mutta ajatushan se on tärkein. Näin minulle on ainakin sanottu. Tsemppii :)
VastaaPoista:(
VastaaPoistaNyt rakas tipunen paljon haleja sinulle! ♥ Ekanakin vähän huolestuttaa tuo sun syömättömyys. Älä tyttönen itseäsi täysin kuihduta! Ja Turkua sulta ei vie kukaan. EI KUKAAN.
Vielä sinä sinne pääset ja monta kertaa. :)
Lohduttavat sanani on vähän jäässä, mutta tahtoisin niiiiin kovasti sinua lohduttaa ja kannustaa ja tukea ja kaikkea tälleen netin välityksellä, vaikka viime aikoina on tämä blogin kirjoittaminen tainut olla aika surkeaa meillä kummallakin. :D Ei vain jaksa.
Mulla vapaapäivät menee nykyään oikeestaan aina kotona. :|