Haasteilua

.

Sain Arinalta haasteen kerätä kuvia tietyltä tumblr-sivustolta ja kertoa niiden sekä selitysten kautta itsestäni. So here I am with my photos!

  

Juuri nyt herään aamuisin ja odotan kauhulla peilikuvaa. Ihoni on murrosiässäkin ollut todella hyvä, joten tämä ärtyneisyys, kuivuus ja ihottumat tuottavat stressiä. 

Olen epäonnistunut raha-asioissa ja se kiertää päässäni taas. Perhe "tajusi sen vasta viime viikolla" ja nyt tuntuu, että olen kauhea ihminen. Tiedän kuitekin, että selviän tästä.

Kämppis nauroi alkuaikoina, ettei uskalla puhua minulle ennen tuota ensimmäistä kahvikupillista. Olen kai addiktoitunut, mutta tämä on kiva addiktio ja tuo arkeen luksusta.

Nämä kaksi ovat siis Youtube-ihmisiä. En nyt varsinaisesti RAKASTA heitä, mutta otin heidät nyt tähän kertomaan Youtube-rakkaudestani. Muutaman ukukauden aikana olen löytänyt monta vloggaajaa, jotka ovat hysteerisen hauskoja sekä ihania. Aidosti noloja! Suosikkini ovat edelleen AmazingPhil ja Danisnotonfire. 

Nyt kun olen huhti-kesäkuun ja syys-joulukuun työskennelyt osa-aikaisesti, mutta ainoana työnäni (ei koulua tms.) lasten kanssa niin ajatukseni lapsista... ei ole muuttunut. En halua omia lapsia, mutta tykkään hengailla lasten kanssa. Nykyisessä työpaikassani 12 lapsen joukosta on löytynyt pari-kolme suosikkilasta eikä yhtään inhokkilasta. Parin kanssa on syystä tai toisesta hankala olla välillä, mutta ihania ne ovat. 

Kävin äskettäin työhaastattelussa ja selitin filosofiaani lasten kasvatukseen. Se oli ammattilaisten mielestä viisas ja hieno ajatusmaailma. Good for me!

Jokin aika sitten tajusin, että kummitätinä minusta saattaisi tulla yhtäkkiä 2 lapsen huoltaja. Vähän pelotti, mutta tajusin kuitenkin ettei se olisi katastrofi. Poikien vuoksi tekisin mitä vain. Herään vaikka perjantaiaamuna kello 6.55. 

Minulla on seitsemän hyvää ystävää ja ehkä viisi kaveria. Ystävät ovat niitä, joille voin olla tänä päivänä täysin rehellinen. "Oikeaa perhettä" kohtaan rakennan aina suojamuurin ja piilotan itseni sen taa.

Aksentit ja murteet, hih. Ulkomailla bongasin helposti, mitä kieltä muut puhuivat. Espanjan erottaa portugalista helposti, samoin kuin tanskan norjasta jne. Englantia puhuessa on hauska kuunnella ihmisten aksenttia ja yhdistää se heidän äidinkieleensä.

Suomen kielessä on ihania murteita. Vuosi sitten puhuin mielestäni aika selkeää suomea, mutta nyt se on sekoitus vähän kaikkea. Paitsi lappia ja tamperetta tai savoa. Pohjanmaan murre on "kotimurteeni", mutta en osaa sitä. Vanhemmat puhuvat enemmän tai vähemmän sitä. Isovanhemmat järvisuomen murretta ja tädin porukka vetää karjalaa. Kämppis puhuu oulua. Töissä käytän ruotsia ja vapaa-aikanani opettelen (heh heh) turkua. Puhun siis suomea, jossa on sekoitus helsinkiä, ruotsia, turkua, pohjanmaata, karjalaa, oulua, keskisuomea... 

Tässä on pieni ristiriita ehkä. Opettelen olemaan oma itseni ja oma vastuuhenkilöni. Tarkoitten siis sitä, että teen omat valintani ja minun ei tarvitsisi puolustella niitä kenellekään. Opettelen pitämään puoleni.

Toisaalta opettelen myös avautumaan ihmisille. Kertomaan itsestäni ja tunteistani. Eivät nämä sulje toisiaan pois ollenkaan. 

Selailin tuota sivustoa aikani, mutten löytänyt yhtä oivallusta. Olisin ehkä valmis parisuhteeseen, mutten jaksa käydä läpi sitä alkua. Tutustumista ja ihastumista ja huumaa ja ollaanks me nyt vai eiks me olla ja öööööörrrrrrr. Olis kiva herätä jonain päivänä ja vaan olla parisuhteessa. 

En nyt haasta (taaskaan) ketään, mutta lupaan palata tänne taas pian.