Enpäs itkenyt

Olen pitänyt blogia kohtalaisen aktiivisesti kohta kolme talvea ja neljä kesää. Tai se neljäs kesä on nyt alkamassa. Matka, jonka olen blogin kanssa kulkenut, on ollu siis pitkä ja vaikka vanhoja postauksia lukiessa tulee usein mieleen, että "hitto kuinka tylsää elämäni onkaan" tai "voi faan kuinka höttöä kirjotankaan", oikeasti elämässäni on tapahtunut vaikka mitä. Tietysti on vaikea anonyymina kirjoittaa kaikesta, koska jostain syystä pelkään "jääväni kiinni". Anonyymiys on tuonut sitä turvaa, että voin kirjoittaa "yhden ystävän loukanneen minua" tai kertoa kuinka haluaisin kuolla pois. Tietysti huonoja puolia siinä, että haluan vetää tiettyjä rajoja, on ne että mehukkaat yksityiskohdat tai kultahiput elämässäni jäävät varjoon.
Aktiivinen blogiurani alkoi toukokuussa 2009, kun annoin blogini osoitteen yhdelle irl-ystävälleni. Olen tavannut kaksi blogin kautta tutuksi tullutta ihmistä, sähköpostitellut yhteensä kolmelle, jäänyt kaipaamaan puoltatusinaa blogimaailmasta kadonnutta ja saanut ehkä saman verran sellaisia, joiden päivityksiä odotan innolla ja joiden kuulumisia mietin netin ulkopuolellakin.
Tämä on iso juttu, tämä blogi. Vaikka se on niin pienessä osassa "oikeassa elämässäni", se kuitenkin on merkittävä osa sitä.

Faktoja pöytään. Täytän kahden viikon päästä 20. Saan C:n paperit yo-todistukseen ja seiskan keskiarvon lukion päättötodistukseen. Työskentelen lastenhoitajana vakituisen osa-aikaisesti kesäkuun loppuun asti. Heinä- ja elokuun pidän lomaa. Lähden heinäkuussa ensimmäistä kertaa ulkomaille, suuntana on Madeira. Hiljalleen syntyi päätös, että pidän välivuoden, vaikka tiedänkin, että haluan yliopistoon lukemaan kirjallisuutta. En vain ole ehtinyt ja jaksanut tarttua ostamiini pääsykoekirjoihin (onneksi ne on samat lähes joka vuosi).

Välivuosisuunnitelmina on tehdä töitä, tietysti. En kuitenkaan halua elää työlle, joten olen kehittelemässä jotain muutakin aktiviteettia. Ehkä menen opiskelemaan avoimeen yliopistoon sitä kirjallisuutta tai työväenopistolle ranskaa. Työväenopistolla on tarjola myös kymmenkunta kirjoituskurssi, jotka voisivat olla mielenkiintoisia. Haluan vetää päiväkännit Turussa. Haluan kävellä hiekkarantaa isän asuinpaikalla. Tahdon täydentää ruotsian ja syödä paremmin.

Ennen kaikkea tahdon olla onnellinen.

PS. Otsikko liittyy siis erääseen urheilutapahtumaan, joka jättää tyhjiön elämääni. Ehä saisin päiväkänniseuraa Leijonien turkulaisista? Jonde? Kapteeni? Anyone? Olkussa tavataan!