Tapasin toissapäivänä ranskalaisen valokuvaajan. Tällä hetkellä istun linja-autossa keskellä, hmm, Vantaata ja huvitan itseäni snobeilu- sekä "Kehä III:n ulkopuolella ei ole elämää"-ajatuksilla. Kohta menemme ohi Mäkkärin, jossa söin sinä päivää jolloin minusta tuli kummitäti.
Välillä tulee sellainen olo Tyypin suhteen, että tekisi heittäytyä polvilleen metroasemalle ja huutaa. Mitään ei ole kuulunut kahteen viikkoon, mutta eihän me muutenkaan mitään bestiksiä olla. Voisi siihen kutsuun silti vastata ja tai nej!
Minulla on paha koivuallergia (onneksi se ei koske Koivu-nimisiä ihmisiä, ehe ehe ehe) ja siksi olen aamuisin ensimmäiset kaksi tuntia ihan pihalla.
Nautin vapaudestani ja olen keksinyt jo loistavia ideoita ensi syksyn ja talven ajanvietoksi. En nimittäin haluaisi juuttua sohvan ja työn välimaastoon.
Aurinko paistaa ja kohta olen kotona, ihanaa viikonloppua!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti