Istuin lauantaina rakkaan ystävän kanssa odottamassa keikan alkua ja paikka oli juuri sellainen josta olin haaveillut 15-17-vuotiaana. Olin (mielestäni) rock and roll sisältä ulos ja nykyään haaveilen räppifestarille pääsystä... Rakastan edelleen kunnon rämyrokkia, mutta Last.fm:nkin mukaan korviini kantautuu nykyään enemmän Madonnaa, Hurtseja, Cheekiä ja Chisua kuin Volbeatia, HIMiä, Mötley Crüeta tai Von Hertzeneitä. Halusin musiikkitoimittajaksi tai rokkareiden tiedottajaksi. Menisin yhteen jonkun mustatukkaisen ja vihreäsilmäisen basistin kanssa, muuttaisimme Punavuoreen, kulkisimme nahkatakeissa ja syljeskelisimme maahan (mutta varoisimme etteivät Converset menisi pilalle).
Sitten tuli lukio, Blondi, masennus ja kaikki muu. Aikuisuus, esimerkiksi. Olen toteuttanut monia nuoruuteni unelmia jo nyt ja olenhan vieläkin nuori! Näin Ville Valon jokin aika sitten, olen ottanut tatuoinnin, teen toimittajan duuneja harrastusmielessä sekä lehtiin että radioon, omistan kahdet Converset, tunnen ihmisiä jotka tuntevat rokkareita ja niin edelleen ja niin edelleen.
Olen sitä mieltä, että Birdie 15 vee olisi vähän shokissa nähdessään ja kuullessaan Birdiestä melkein 20 vee. En minä silloin tavoitellut mitään valkolakkeja tai kirjallisuusopintoja. Halusin vain kuunnella rokkia ja pussailla basisteja. Rokkareiden sijaan seinälläni on jääkiekkoilijoita. Pukeudun joskus puuterinvärisiin vaatteisiin. Haluan epätoivoisesti nähdä Kapasiteettiyksikön. Niin ja olen heikkona siloposkisiin vaaleahiuksisiin suomenruotsalaisiin! Puku miehen tekee! Mitä, kiljuu 15-vuotias Birdie, nahkatakki ja pillifarkut miehen tekee! Birdie 15 vee paheksui tupakkaa ja Birdie melkein 20 vee polttaa päivittäin. Birdie 20 vee on veloissa ja Birdie 15 vee haaveili vakituisesta viikkorahasta.
Mitä on tapahtunut? Ei viisi vuotta ole voinut mennä näin nopeasti ja samalla muuttanut minua näin hurjasti?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti