Oot mun toffee

Neljä arkipäivää vielä ja sitten on yhdeksän päivän loma. Oikea lomalomaloma! En ole pitänyt vapaata (johon ei kuulu sossua, terapiaa, vapaaehtoistyötä, koulua tai lastenvahtimista) sitten heinäkuun, että juupas juu. Tajusin sen viime viikolla ja melkein aloin itkemään. Mutta ihanaa, että näinkin hyvin on mennyt näillä aikatauluilla ja elossa ollaan! Lähden (60% todennäköisyydellä) Pohjanmaalle - eli vanhoille kotikulmille - kuudeksi päiväksi vetämään happea. En ole käynyt siellä moneen moneen vuoteen ja nyt on aika.

Päivittäin iskee muutaman kerran sellainen olo, että tekisi mieli huutaa täyttä kurkkua. Tuntuu, että kaikki on päin mäntyjä. Ei oikeasti edes ole, mutta hetken ajan tuntuu siltä. Aloitan tänne kirjoittamista monta kertaa, mutta kirjoitettuani kymmenen riviä, painan "sulje"-nappulaa ja poistan koko moskan. Pää ei toimi oikein...

Näin tänään kolme kultaista noutajaa. Kaksi heistä (veljekset, aaawww) oli 4 kuukautta ja kolmas oli iskä eli vähän vanhempi. Oma kultainen karvakasa täyttäisi kohta 10 vuotta ja 2 kuukautta, jos eläisi. Siitäkin on kohta puoli vuotta, kun menetin parhaan ystäväni. Aika menee niin nopeasti. Koiruli on mielessä päivittäin ja kultaisten noutajien kohtaamisen jälkeen aina enemmän. Jokaisen rapsutuksen (olen nykyään se nolo, joka pysähtyy JOKAISEN mahdollisen koiran luo, rapsuttaa, pusuttelee ja höpöttelee) myötä olen entistä varmempi, että tahdon oman koiran mahdollisimman pian. Noutajat ovat ihania, mutta en jostain syystä tahdo samaa rotua juuri nyt... Se tuntuisi ehkä liian sellaiselta korvaamiselta, vaikka eihän kukaan minun höppänääni voi korvata. Mäyris on edelleen haavelistan ykkösenä. Karkea- tai lyhytkarvainen. Poika. Väriltään mustalaikukas (eli musta, jossa on ruskeita merkkejä).

Päivä päivältä olen myös varmempi, että haluan asua tässä asunnossa vielä pitkään. Minun elämäni (ihmiset) ovat täällä Helsingissä, ja vaikka minulla ja Helsingillä meneekin nyt todella huonosti, niin ei se silti asiaa muuta. Lisäksi muuttaminen on erittäin syvältä... Tosin tämä tarkoittaa sitten sitä, että minä matkustan aina mahdollisuuden tullessa Turkuun. Kaipaan sitä jokea, voi että kun kaipaankin! Ja vitsit kuinka kivaa siellä tuleekaan olemaan kesällä?!

Nyt pitäisi nukkua - krhm. Viime yönä olin vähän riehunut ja kaatanut sängyn vierestä jalkalampun sekä heittänyt 2/3 peitosta lattialle sekä siirrellyt tyynyjä miten sattuu.
Olen aika neuroottinen nukkuja, muuten. Minulla on kaksi peittoa (paksu ja ohuempi) sekä pussilakana. Lukiessa kirjaa, makaan pussilakanan alla. Valot sammutettua otan ohuemman peiton ja juuri ennen nukahtamista sen paksumman peiton (kylmällä säällä laitan sen ohuemman peiton päälle). Niin ja villasukat ovat jalassa, kunnen jalat ovat tosi tosi lämpöiset. Tyynyjä onkin sitten tällä hetkellä neljä, joista kolme pystysuorassa ja yksi vaakasuorassa. Vaakasuora on keskellä ja siinä luonnollisesti pidän päätäni. Toisella puolella on yksi tyyny pystysuorassa ja toisella kaksi. Niihin nojailen sitten yöllä heräillessäni. Tällä hetkellä sänkyni on 120 cm leveä, mutta haluaisin ylppäri/synttärilahjaksi leveämmän (140-180cm). Mahtuisi sitten enemmän peittoja ja tyynyjä, hehe. Ikuinen vitsini onkin se, että taivas varjele jos joku joskus joutuu vakituisesti nukkumaan meikäläisen vieressä! :D

Ihanaa viikon alkua murut!