LUV

Eilen tapahtui seuraavaa.

Minä: "Tänään tuli myyntiin Madonnan keikan liput!"
Äiti: "Hyi yök!"
Minä: "Ei noin saa sanoa!"
Äiti: "Sehän on ihan kamala hutsu!"
Minä: "EI NOIN SAA SANOA!"
Äiti: "Miksei? Se oon menny ihan pilalle..."
Minä: "Ei silti saa sanoa noin mulle!"

Olin oikeasti lyömässä äidille luuria korvaan, koska Madonna on minulle jotain niin suurta ja mahtavaa. Ei kaikkien tarvitse Madonnasta tykätä, mutta minulle ei saa sanoa noin Madonnasta. Se nainen ja sen musiikki ovat auttaneet todella paljon. Suuri haaveeni v. 2009 lähtien ( about heti sen jälkeen kun Madonnan viimeisin Suomen keikka oli - myöhäisherännäinen :D) olen haaveillut siitä, että näkisin Madonnan livenä.Olen vitsaillut, että pakkohan sinne olisi vaippa laitettava (sillä yhdellä naisella oli Jätkäsaaressa, hah) ja minä itkisin sen keikan alusta loppuun. Äskenkin vähän pillitin, kun katsoin Youtubesta Madonnan Super Bowl-esityksen. Like a Prayer! Hung Up! Miles Away! La Isla Bonita! Vogue! And the list goes on and on...

Tietenkään minulla ei ole tällä hetkellä rahaa lippuun, mutta elättelen toivoa, että niitä olisi vielä jäljellä parin viikon päästä. Ainakin tällä hetkellä jokainen lippukauppa näyttää, että lippuja on vielä kohtalaisen reilustikin. Kukaan ei ehkä ymmärrä Madonnan merkitystä minulle, mutta jokaiselle tulee varmasti elämänsä aikana vastaan oma Madonna. Joku ihminen, joka saa mahtavuudellaan liikuttumaan. Ei Madonna ole täydellinen, tietenkään, mutta eihän kukaan ihminen ole. Minusta Madonna luovuus ja oman tien kulkeminen ovat vain jotain niin mahtavaa. Joku toinen artisti voisi olla paniikissa siitä, että nuoret naislaulajat ovat viemässä hänen paikkaansa musiikkiteollisuudessa - ja come on itse on jo yli viisikymppinen, että mitä järkeä on tehdä "comebackia" tai mitään uutta. Mutta Madonna... Madonna vetää omanlaisensa show'n Super Bowlissa ja saa Birdien jälleen kerran kyyneliin.

Kyllä, minun on PAKKO päästä katsomaan Madonnaa. No matter what!