Aamulla olin lähellä paniikkikohtausta. Lähdin liikkeelle. Nyt - kahdeksan tuntia myöhemmin - jalat ovat tukevasti maassa. Jokaisen kahvikupin ja teemukin myötä alkoi olla turvallisempi olo. Outo opettaja muisti nimeni kahden nopean tapaamisen jälkeen, ja lisäksi hän sanoi: "Ei sulla oo mitään hätää!"
Olisi se äiti silti voinut toivottaa onnea huomisiin ylppäreihin...
Minä ainakin toivotan onnea kovasti! Tsemppiä ja onnea kirjoituksiin! :)
VastaaPoistaKiitos muru!!! :)
PoistaItse haluaisin tällä hetkellä ehkä eniten psykologiksi. Haluan joka tapauksessa sellaisen ammatin, jossa saan tavata erilaisia ihmisiä ja niin.. :D Toisaalta, on myös päiviä jolloin haaveilen ammatista, että voisin aamulla keittää kupin kahvia ja mennä vaan oman koneen ääreen kirjoittamaan. Olisi kivaa kirjoitella jotain kolumneja. :)
VastaaPoistaLukio on kyllä erittäin kuluttava aikakausi! :s
Onnea kokeeseen, toivottavasti ytl on kärsinyt kekseliäisyyden puutteesta ja kysymykset on inhimillisen ymmärrettäviä. :D
Kiitos, kiitoos! <3
PoistaHirveästi onnea! :)
VastaaPoista(Niin ja PS. Oot ihana kanssa! <3<3)
Kiiiitoooos!!! <3
PoistaTsemppiä kirjotuksiin! *hali*
VastaaPoistaOon yrittänyt jo useampana päivänä kommata, mutta näköjään mun puhelimella ei onnistu sellanen. Pitää tyytyä tällaiseen vanhanaikaiseen läppärin välityksellä kommentointiin. :<