Minut pyydettiin jo syksyllä perheen mukaan reissuun ja täällä sitä nyt ollaan ruskeana kuin papu. Viimeiset kolme päivää ovat vasta koituneet hermoja raastavaksi (eilen istuin autossa lasten kanssa ja haaveilin aukaisevani oven ja vain käveleväni pois), mutta sellaista tämä välillä on. Aurinko korvaa kaiken ja lempeä tuuli sekä lämmin sade vain piristävät oloani.
Perheestä voisi sanoa, että se on minulle täydellinen. Isän kanssa meillä on pieni muuri välissämme, mutta huumorit ja toimintatavat lyövät yhteen hyvin. Äidin kanssa olemme viettäneet muutamat illat ja hetket jutellen kaikesta. Muiden perheet kuulostavat kauheilta omaani verrattuna ja välillä tunnen vain huonoa omaatuntoa tai jopa raivoa kuunnellessani muiden auppareiden valitusta.
Tänään aloin itkeä, kun sanoin toiselle tytöistä että miten kummassa voinkaan elää ilman häntä, kun muutan takaisin Suomeen. "Silloin olen taas surullinen ja kaipaan sinua tosi paljon" sanoi meidän pikkuvanha 2,5-vuotias. Lohdutin tätä sanonalla, että muuttooni on kuitenkin vielä aikaa.
En oikeasti tiedä milloin palaan Ruotsista Suomeen. Asuntoa saan vuokrata vielä 1,5 vuotta jollekin muulle - viimeistään silloin siis. En kuitenkaan tiedä millainen on elämäni silloin... Päähänpistona päätin tsempata ja hakea syksyksi Tukholman yliopistoon. Haluaisin lukea ruotsia sekä muita pohjoismaisia kieliä (perheestä minulle on heitetty ammattivaihtoehdoiksi floristia ja Suomen sekä Ruotsin supernannya - haha). Samaa ajattelin Helsinkiin hakea myös, muttei hoitoalakaan ole täysin unohdettu... Kai.
Haluan nähdä maailmaa ja nauttia auringosta. Rakastan Tukholmaa, Helsinkiä sekä kummassakin kaupungissa olevia karvatassuja sekä lapsosia. Minkäänlainen rakkaussuhde ei ole mielessäni. Mies kyllä kelpaisi...
Terveisiä täältä! Olette ajatuksissani.
Hei sinä! <3
VastaaPoistaMulla on ollut älytön ikävä sun juttuja. Onko Ruotsissa asuminen vastannut odotuksiasi? Mikä siellä on paremmin kuin Suomessa? Entä mitä kaipaat Suomesta? :)
Kaikkea hyvää sulle! <3