Päätin vapaapäivän kunniaksi istua kotona hiljaisuudessa. Äiti soitti ja kertoi tekevänsä omenapiirakkaa. Makasin hetken sohvalla ja ajattelin, että perskeles miksen lähde sinne syömään äidin leipomuksia ja tervehtimään koirvauvaa? Soitin äidille ja... No, en sitten lähtenytkään. "En jaksa tulla hakemaan sua." Ei se mitään, tulen junalla. "Me mennään saunaan kohta." Niin? Mä voin olla koiran kanssa sen aikaa ja mennä itsekin saunaan. "Noh... Niin... Noh. Oon aika väsynyt." Niin? ..... NO AIVAN SAMA, en tule, UNOHDA KOKO JUTTU.
Tekstasin kämppikselle, että haluan adoptioon. Hän sanoi, että voi adoptoida minut. Vastasin, että hän (kämppis) on tuntenut minut nyt 9 kuukautta, eli sen ajan kun asuin kohdussa. Epäilen, että olen ollut kauhea kohtulapsi. Äiti nimittäin välttelee minua. Ei hänellä ole ongelmaa lainata minulle parikymppiä, jos oikeasti sitä tarvitsen. Eikä hänellä ole ongelmaa suunnitella, että "kyllä me tässä vielä joskus mennään sinne Turkuun", mutta minun näkemiseni on erittäin vastenmielistä. Ei voi missään tapauksessa tulla luokseni kylään, ehei. Tai nyt jos olisin tarjoutunut tulemaan sinne kylään, ehei.
Psykologisesta näkökulmasta alkoholistin lapsella on hylkäämiskokemuksia ja tunne siitä ettei riitä ja että vanhemman/vanhempien juominen on lapsen syy.
En minä ajatellut koskaan, että äiti juo minun vuokseni. Mutta olisinhan aina voinut olla erilainen ja ehkei äiti sittenkään olisi juonut? (See what I did there?)
Juu, tuntui että äiti hylkäsi minut ja valitsi sijaani pullon. Ei ole viikkoakaan, kun muistelin kuinka yhtenä iltana me tappelimme pullosta. Minä olin kaatamassa sisältöä lavuaarista ja äiti tarttui käsiini, etten tekisi sitä. Olin melkein varma, että hän lyö. Äiti oli pelottava. Viina merkitsi niin paljon. En muista, kumpi voitti. Ehkä äiti.
Nyt sitten äiti on kohtalaisen raitis ja tekee tällaisia temppuja, jotka otan itseeni. Miksei oma äitini halua tulla luokseni? Miksei oma äitini halua minua omaan kotiinsa?
Kauhea kohtulapsi on vastaus kysymykseen.
Muussa elämässä pyyhkii hyvin. Työt on kivoja, harrastukset kivoja, koulu kivaa, kaverit ihania ja niin edelleen.
Olen silti vain kauhea kohtulapsi.
Hei, tuntuu jotenkin kamalalta sivuttaa tämän postauksen aihe kokonaan, mutta ajattelin silti tehdä niin kun törmäsin eilen illalla yhteen kuvaan ja tulit aika vahvasti mieleen ja ja en voi olla jakamatta sitä, koska se on hieno. En nyt tiedä tän hetkistä suhdettasi Cooperiin (en oikeesti osaa sanoa Brändeliini, koska mitkään "hellyttelynimet" ei vain yksinkertaisesti sovi mun suuhun ja kutsun kaikkia aina sukunimellä, taisin kadottaa jo koko pointin tästä muttah...), koska siitä ei ole kuulunut täällä mitään vähään aikaan, mutta toivottavasti ette ole eronnut kun sitten tämä kuva menettää pointtinsa. Ja pointti oli siis, että ajattelin sinun sanoneen tuon (vaikka se oikeasti olikin Jennifer Lawrence, mutta mitä väliä?).
VastaaPoistaToivottavasti tämä piristää (ja toivottavasti et ole nähnyt tätäkään aikaisemmin kun sitten tästä meni taas vähän pointti) :)
http://24.media.tumblr.com/tumblr_manpuwzIbK1rrb9xco1_500.png
Takana on hyvin vähän nukuttuja tunteja, selittää tekstin sekavuutta ehkä. Anteeksi.