Epätoivoviltti

Istun juuri töissä pitkästä aikaa. Vieressäni istuu hyräilevä ranskalainen, mutta ei siitä sen enempää. Onneksi elämä on täynnä koomisia kohtauksia!

Olen suunnitellut tässä viime aikoina, että syyskuussa alkaa uusi elämä. Aloitan työt jossain silloin. Kolme työhaastattelua takana ja perjantaina selviää, tuleeko minusta iltapäiväkerhotäti på svenska vai kahvilatyöntekijä.



Vuosi sitten vedin detox-kuurin syyskuussa ja jotain samanlaista ajattelin tänäkin vuonna tehdä. Toinen, ihmeellinen mieliteko on se, että... minä... alkaisin... harrastamaan... jotain... LIIKUNTAA. Siis voitteko uskoa? Olen kuitenkin se ihminen, joka viettää vapaa-aikansa juoden sidukkaa, polttaen tupakkaa ja katsoen Gossip Girliä. Niin ja ei unohdeta ihania kermatoffeita, joita syön ja olen kääriytynyt epätoivovilttiin. Ok, kuvailin tuossa juuri tämän viikon maanantain, mutta pointti on, että en ole mikään superliikkuja.

Suurimmat kompastuskivet ovat aika, raha ja välineet (joihin tarvitsee rahaa).

Okei, jos haluaisin vaikka aloittaa, hmm, ryhmäliikuntatunnit. Kymmenen kerran kortti maksaa 82 euroa. Siihen päälle sitten vielä treenivaatteet ja niihin menisi sellainen 50 euroa, ainakin. Olen juu vähän sellainen välineurheilija, mutta lähes koko kouluikäni tuntui nololta liikkua niissä samoissa housuissa, joissa on hengaillut ja katsonut Simpsoneita koko viikonlopun...
Liikunnan aloittaminen tulisi maksamaan siis lähes 150 euroa. Sen jälkeen tietysti pitäisi ainakin joka toinen kuukausi uusia se kortti.



Tuo sijoitus on kuitenkin mahdollinen, jos alan käymään töissä. Seuraava kysymys onkin... Miten alan liikkumaan? Uiminen on tylsää. Joogassa kyllästyn. Tanssissa ärsyttää toisto. Jumppaan en mene, koska pelkään stereotypisia "jaksaa jaksaa hyvä hyvä"-ohjaajia. Ajattelin tässä vaiheessa kuitenkin niin, että kokeilen venytely-, kahvakuula- ja jotain-mitä-en-jaksa-tarkistaa-tunteja. Syyskuussa siis. Ehkä sieltä löytyy sitten joku "se oikea". Aloittaminen on vain hankalinta, ai nou.

Jos syyskuussa karsin turhat ruokavaliosta ja elämäntavastani pois, mielessäni pyöri tällainen lista:
 - tupakointi on pahasta (mutta ei huvita lopettaa)
- kahvia ei saa detoxin aikana juoda ja liika kahvia on aina pahasta (EN LUOVU AAMUKAHVISTA ja eilen luin kyllä, että joku terveysihminen sanoi että jopa 3-4 kuppia on ihan terveellistäkin)
- karkki on hyvää (selvisin viime vuoden detoxista loistavasti ja nyt siitä on vaan tullut taas tyhmä tapa)
- alkoholi (voin olla ilman helposti!)
- kavereiden kanssa hengailu on parasta (pitää järjestää niille aikaa)
- nukkuminen -> olis kiva herätä joskus auringonnousun eikä -laskun aikaan (nukahduslääkkeet auttaa rytmin saamiseen, jos ne vain muistaa ottaa oikeaan aikaan, ei yhdentoista jälkeen)
- liha (on proteiinia, eli kohtalaisen hyvää, jos pari kertaa viikossa?)
- aamupalan tärkeys (jooooo, ostan taas niitä fucking pikapuuroja)



Okei, toisin sanoen elämäni syyskuusta alkaen tulisi (teoria on kuitenkin aina eri kuin käytöntö) olemaan sellainen, että heräisin kohtalaiseen aikaan, käyn töissä, käyn liikkumassa ainakin kerran viikossa, näen ystäviä, luen, kirjoitan, melkein-karppaan, säännöstelen kahvia ja vähennän tupakointia entisestään.

En kai ole ainoa, jolle iskee syksyisin inspiraatio MUUTTAA KOKO ELÄMÄ?!

Terveisin
Birdie, joka tänään makasi sängyssä ja ulvoi kämppikselle "miiiiiiiksei Chuck Bass vaan tuu ja hae mua ja vie jonnekin maailman ääriin, jossa me alotettais elämä ihan alusta ja tästä kämpästä mä polttaisin kaiken, kuten siinä Hitler-leffassa!!!!????"