(Otsikko on tuliaistulitikkurasiasta.)
Viimeisiä viedään. Huomenna lähtee juna kohti Helsinkiä ja varmaan aukaisen koti-oveni huomenna yhdentoista aikaan illalla. Jänskää.
Tämä reissu on ollut ihan erilainen kun odotin, mutta harvoin ennakko-odotukset tai -luulot kohtaavat todellisuutta. Matkailu avartaa, sen huomasin jo joulukuussa. Tällä reissulla on tullut laitettua piste mörölle nimeltä syntymäkaupunki. Pelkäsin tulla tänne, että entä jos vanhat haamut hyökkäävät. Eivät hyökänneet. Olen kävellyt tuttuja (tyhjiä) katuja, nähnyt tuttuja taloja sekä ihmisiä. Olen tajunnut, että täällä olen syntynyt, mutta Helsingissä kasvanut. Olen helsinkiläinen enemmän kuin pohjalainen. Luultavasti palaan kotiin eheämpänä omana itsenäni - sen näkee arjen jälleen koittaessa.
Niin ja aah, pikkuprinsessa! Saanko kiljua?! Aamulla luin otsikon Facebookista "Prins Daniel möter media" ja minä tiesin. On vähän sellainen olo, että olisi tullut tädiksi. Taitaa olla kohta aika laittaa paperit hoviin, kai ne tarvitsee lastenhoitajaa sinne?
Olen syönyt karkkia keskellä yötä ka juonut kalsarihiprakat. Mukaani lähtee isoäidin vanhoja korviksia sekä enon yo-lakki. Äidin äänestä kuului, että hänestä olisi mahtaa, että edesmenneen veljen lakki olisi toisen polven edustajan päässä. Olen kolmen viime päivän aikana istunut varamummolassa vuosikymmenen tauon jälkeen. Koko ajan piti syödä ja lähtiessä sain aina evästä mukaan (tänään banaania). :D
Olo on rauhallinen ja alan jo odottaa kotiinpaluuta. Taidan vielä kipaista (kröhöm, 2 km päähän) kauppaan ja keittää prinsessan kunniaksi pullakahvit.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti