Kuinka paljon täytyy kasvaa, jotta voi olla lapsi jälleen?

Minulle naureskellaan, koska digiboksiini tallentuu lastenohjelmia; Palomies Sami, Timon & Pumba, Madagascarin pingviinit, Mikki Hiiren kerhotalo ja Muumilaakson tarinoita. Maailman helpointa lastenvahtimista on laittaa piirretty pyörimään ja puuhailla itse jotain siinä lähistöllä. Kummipojat ovat jo niin isoja, että yökyläillessään he saavat aamupalaa sekä katsoa Muumeja, kun kummitäti ottaa vieressä vielä vähän torkkua. Mutta en minä tämän kikan vuoksi ole niin (kröhöm) suosittu lastenhoitaja. Teen useammin paljon muutakin kuin laitan lapset telkkarin ääreen. Niin ja nykyään istun itsekin piirrettyjä katsomaan, jos niitä katsomme lapsen/lasten kanssa.

Pari vuotta sitten löysin Muumit uudelleen. Minulla oli pienenä 14 VHS:ää Muumeja. Nyt ne ovat kaapissa ja muovisuojuksissa on ne vanhat tutut hampaanjäljet, hah. Keräilen Muumi-peltipurkkeja ja tänä vuonna löysin myös ne astiat. Kirjoja en ole lukenut, shame on me, osittain siksi, koska amimaatiomuumit ovat minulle Ne Oikeat. Kipeänä ollessani (4-5-vuotiaana) käperryin sohvalle peittojen kanssa katsomaan tiettyjä Mörkö-jaksoja, vaikka pelottavia olivatkin. Toissajouluna sain 5 DVD:n paketin Muumeja äidiltä ja sairastuin ihan kauheaan vatsatautiin, joka ajoi minut sängympohjalle ja nukkumaan kello seitsemän illalla. Heräsin yöllä, katsoin jakson Muumeja ja aloin taas nukkua. 

Jospa vain pääsisi joskus Muumilaaksoon... ja Muumimamman halattavaksi. Maailmassa on rauha niin kausn, kun Muumipappa ja Muumimamma ovat - edes piirrettyinä - olemassa. Katsoessani piirrettyjä matkaan sisimpääni ja huomaan, että kaiken keskellä olen edelleen se sama pikkutyttö. Haluan kaikki Muumit DVD:lle ja aion katsoa niitä hamaan loppuun asti. Niistä oppii nykyisin kaikkea uutta ja tutkailee Muumien maailmankatsomusta ihaillen. Katsoessani yhtä jaksoa, jossa lintu haavoittuu Muumipapan tussarista (kuka ampui, en muista), huomasin kuinka hienosti Muumimamman ja muiden repliikkeihin oli upotettuväkivallattomuuden kannatus (ja aseiden vastustus). 

Ehkä tutustun Muumi-kirjoihin ja teen sitten joskus gradun Muumeista. Mutta nyt, älkää puhuko minulle Muumi-kirjoista, vaan kertokaa suosikkilastenohjelmanne! 

Muumien lisäksi katsoin Vili Vilperiä, Nalle Puhia ja Richard Scarryn Touhukasta maailmaa. Entä te?

Istun jälleen töissä. Tämän päivän jälkeen 6 päivän juhannusloma, sitten kaksi päivää töitä ja kauan odotettu loma alkaa. Tässä kun istuu katsomassa Helsingin kattoja, tajuaa kuinka lujaa olen mennyt viimeisen puolen vuoden aikana. Paljon hyvää, mutta kylmar mä oon väsynyt. Unettomuus taas vähän vaivaa, koska öksin nukun noin viisi tuntia ja selviän päivästä hevin aamukahvin sekä päiväunien voimalla. 

Pikkutyttö nukkuu kolmisen tuntia päivässä, minä ehkä 1,5 tuntia. Tämän paikan hauva (pieni tyttöterrieri) tuntee kuvion, koska odottaa salaisella päikkäripaikallausein, kun olen laittanut tytön nukkumaan. Toisinaan se saattaa seurata tarkasti liikkumistani ja seuraa HETI perässä, kun laskeudun viltin ja koristetyynyjen luo. Sitten se tulee niin lähelle kuin mahdollista ja huokaisee. Kumpikin nukahdamme nopeasti ja nukumme kylki kylkessä. 

Pieneen koiraan tutustuminen on ollut jännää, koska viisikiloinen on erilainen kuin kolmekymmentäviisikiloinen. Tahtoa löytyy kummaltakin, ruokaa täytyy antaa vain murto-osa ja tuo hauva ei tunnu edes juovan vettä. Kultainen noutaja tykkäsi nukkua sängyssä, muta sen tuli usein kauhean kuuma. Tuo terrieri nukkuu tosiaan kyljessä kiinni loppuun asti (ja menee mulkoilemaan omalle paikalleen, jos kehtaan nousta ja jättää hänet yksin nukkumaan) ja joskus kaivautuu viltin alle kokonaan nukkumaan. 

Elämäni olisi entistä parempaa, jos minulla olisi koira. 

Töitä jäljellä pari tuntia, sitten terapiaan ja sen jälkeen olen vapaa nainen! Hauskaa juhannusta, jos ei tässä kuulla ennen sitä!