Bööööö muruset, minä tässä taasen! Melkein viikko sitten annoin väliraporttia reissusta. Isoäiti (alan taas kutsua häntä Pohjoisen Paholaiseksi) tosiaan järjesti pienen show'n sanomalla pari lausetta, joista sain itkut ja tärinät. Tuntui että olen ihan turha, arvoton ja nolla eikä minua haluta sinne. Ajettiin sitten perjantaina parin tunnin pikavisiitille isovanhemmille. Viikonloppu sujui hyvin ja sunnuntaina kotiin palasi levännyt - mutta sama - nainen. Ehkä taas hivenen vahvempana ja viisaampana, mutta kuitenkin. Haluan ehdottomasti mennä isälle tästä lähtien niin usein kun mahdollista, koska se tekee hyvää. Tuntea itsensä ihanaksi ja rakastetuksi just sellaisena kun on.
Olen pari kertaa sanonut suoraa ja muutaman kerran rivien välistä kertonut, että olen (äläsanositä!!!!) ihastunut. Ihan vähän. Tai no... Jonkin verran. Eka kerta ikuisuuksiin! Harmi vain, että tämä tyyppi tosiaan asuu lähellä minua ja on ensinnäkin varattu ja toisekseen ihan liian ihana.
Tämmöinen superkiltti tyttö kun olen ollut, kaikki aikaisemmat ihastukseni ovat olleet sellaisia ns. etäihastuksia, mutta kun tämän ihmisen kanssa kommunikoin oikeasti! Se tyyppi saa minut nauramaan! (Alan ehkä kutsua tätä tyyppiä täällä Tyypiksi, ettäs tiedätte.) Lisäksi se kysyy nähdessään aina kuulumisiani, viittaa johonkin aikaisemmin kertomaani juttuun ja kertoessani ylppärituloksista Tyyppi huusi 'JESS' ja tuuletti?!?!
Voi että, voisin puhua Tyypistä tuntikaupalla ja jos kirjottaisin yksityiskohtaisemmin ja kertoisin siitä lähes kaiken tietämäni, tietäisitte kuinka myyty tämä tyttönainen on. Argh.
Itsehän ajattelen järjellä, että Tyyppi on vain sellainen kaikkien kaveri ja siksi mukava (minullekin). Eihän minusta kukaan vois tykätä sillai... Tunteilla ajatellessani toivon, että Tyypillä on kriisi elämänsä kanssa ja se näkee minussa elämänsä naisen, ha ha ha ha. Menemättä nyt yksityiskohtiin, odottelen tässä minä päivänä ovikelloni pirahtaa, puhelin ääntelee tai jotain, koska Tyypillä (ja sen blaaaaah tyttöystävällä) on jotain minulta lainassa ja siksi esimerkiksi olimme yhteyksissä viime viikolla.
No mutta, tänään(kin) olen kuunnellut Madonnaa, hymyillyt tyhmästi ja melkein pomppinut kävelyn sijaan.... Elämä on siis ihan jees.
Nyt täytyy mennä soittamaan ystävälle, jolle tämä miestilanteeni on kuulemma Emmerdale, Päivien viemää, Salkkarit ja Kaunarit samassa paketissa! Pitäkää itsenne ihanina, morjes!
PS. Kynsienjärsijänä saanen ylpeänä ilmoittaa, että toiseen käteen on huomaamattani kasvanut 3 kynttä muistuttavaa ja toiseen 2! Lisäksi olen kahden kuukauden aikana laihtunut 3 kiloa vahingossa ja suunnittelen juoksulenkkiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti