Oisko täällä se maa, missä jokainen saa rakastaa ketä itse haluaa?

Kävin katsomassa Pirkko Saision käsikirjoittaman sekä ohjaaman HOMO!(- Outojen ooppera):n Kansallisteatterissa. En yleensä tykkää musikaaleista, mutta tarttuvan soundit sekä nokkelat sanat ja sovitukset saivat viihtymään. Heti ensimmäisestä repliikistä tunnistin Saision käsialan, mutta se on vain hyvä. 

Väliajan kanssa esitys kesti 3 tuntia 15 minuuttia, mutta ei tuntunut pitkälta ja olisin voinut istua vielä tunninkin katsomassa. 

Olen käynyt teatterissa 1,5 vuoden aikana nyt 6 kertaa. Se on 5 kertaa enemmän kuin leffassa (kävin leffassa viimeksi yli vuosi sitten ja leffa oli muuten Veijarit, jossa toisessa pääosassa oli tuo ihana Antti Luusuaniemi, joka tuossa on kuvassa eturivissä vaaleanpunaisessa kauluspaidassa ja valkoisissa pillihousuissa, hah!).

Teatteri on aina ainutlaatuinen kokemus, koska näytelmät eivät ilmesty dvd:lle sitten joskus. Pahimmillaan näet esityksen tasan kerran koko elämäsi aikana. Lisäksi teatterissa on aina tiettyä taikaa. Itselleni ainakin. Hyvän esityksen jälkeen olen tippa linssissä ja ajattelen: "voi kunpa jonain päivänä tuolla lavalla esitettäisiin mun kirjoittama näytelmä". Olen myös huomannut katsellessani näytelmiä, että käytän paljon aikaa miettien näytelmän tekemiseen liittyviä juttuja. Miten tuo on käsikirjoituksessa ilmaistu? Mistä tuohon on saatu idea? Onko tuossa joku piiloviesti? Miten tätä on harjoiteltu? Toimiiko tuo juoni? Miksi tässä on tällainen loppu? Jne. jne. jne. 

Nyt aasinsilta diippiin shittiin...

Tänä keväänä saan tehdä ensimmäistä kertaa AMK- ja yliopistohaut. Siinä onkin iso pähkinä purtavaksi. Suurin kysymys on, seuraanko pitkäaikaista intohimoani, mahdollista taitoani sekä unelmaani (ja olen 6 vuoden päästä mahdollisesti työttömänä) vai lähdenkö uudelle, kohtalaisen kiinnostavalle ja varmasti työllistävälle polulle (ja löydän itseni ehkä 35-vuotiaana muistelemassa, että kuinka minä nuorena haaveilinkaan kirjoittajan urasta)? 

"Ihminen katuu eniten sitä, mikä jäi tekemättä."

Syötin koneelle tänään yhteensä 9 hakua. Kaksi niistä edustaa tuota jälkimmäistä polkua (tylsempää, hah) ja loput ovat kulttuurialan paikkoja. Jos kaikki maailmassa olisi mahdollista, haluaisin päästä neljään noista. Yksi neljästä on se tylsempi, mutta olisi mielenkiintoista katsoa, mihin suuntaan lähtisin kaikkien polkujen ollessa avoinna. 

Seuraavat pari viikkoa tulevat olemaan 'nenä kirjassa ja sormet näppäimillä'-tyyppistä eloa. Sen jälkeen onkin 1,5 viikkoa koulua ja sitten lukion viimeinen koeviikko meikäläisen osalta! 5. huhtikuuta astelen kouluun viimeistä kertaa. Työt alkavat heti koulun loputtua, mutta onneksi luvassa on yksi lomaviikko huhtikuun puolivälissä. Aika menee muuten hemmetin nopeasti! 

Tähän loppuun ny viä parempi kuva Luusuaniemestä. Olkoon hän nyt sitten väliaikaisesti teatterimuusani, jonka avulla tsemppaan ja kirjoitan hitonmoiset ennakkotehtävät TeaKiin ja TaiKiin!

Jag älskar dej, önskar Birdie

 Näihin kuviin ja tunnelmiin, aurinkoista viikkoa!