Käheää

Huh hei, 13 tunnin juhlimisen jälkeen olo on kuin olisi nähnyt pitkää unta.

Kaverit tulivat sunnuntaina kisakatsomoon. Täytyy tunnustaa, että Ruotsin maalin jälkeen aloin olla myytyä naista. Hitto vie sitten niitä maaleja alkoi tulla ja voitto tuli kotiin! Tuntuu hassulta olla osana tämmöistä historiallista tapahtumaa.

"Leijonat tulee neljältä Helsinki-Vantaalle ja kahdeksalta Kauppatorille."

"Mennäänks? Hitto vie, mennäänks?!"
"TOTTA KAI MENNÄÄN!"

Itse tapahtuma oli ihmisiä täynnä ja jotenkin suloista yhteishenkeä. Huudettiin pelaajien nimiä äänet käheäksi ja tilaisuuden jälkeen ajateltiin Tuomiokirkolle mennä kuoharia maistelemaan. Olikin aika tuuri, koska Leijonat ajoivat Aleksanterinkatua pitkin Teatterille, eli satuttiin just oikeaan paikkaan ja oikeaan aikaan. Siinä se niiden bussi oli kahden metrin päässä ja pelaajat n. neljän metrin korkeudessa.. (Lätkänpelaajat näyttää muuten ihan samalta livenä kuin kuvissa, että siinäs yrität valita lätkäjätkää.) Yksi pelaaja (ei lätkäjätkä-listalla) katsoi suoraan silmiin ja vilkutti. :D

Salaisuus tosiaan paljastui (siitä joskus myöhemmin lisää) ja jouduin koomiseen tilanteeseen kirkonportailla. Tilanteen jälkeen vakava keskustelu ja lähdettiin kävelylle. Koominen tilanne meinasi uusiutua, mutta saimme kuulla vain huhun. Huhu sai meidän juoksemaan Aleksanterinkatua alas pari korttelia.

"Mikäs teistä tulee isona?"

"Ei mitää hajua..."

"Lätkävaimo. Musta ainakin tulee lätkävaimo."

Päädyttiin biljardimestaan, istuttiin yhtäkkiä seitsemän miehen kanssa ja sitten aloin haukotella. Minut lahjottiin jäämään, nähtiin känninen kirjailija, vaihdettiin baaria ja kaduin jäämistäni 2/3 osaa ajasta. Ei ole minun paikkani ei... Paitsi jos tulee Rähinä-räppiä!

Istuin viideltä Rautatieasemalla ja kuuntelin Maija Vilkkumaata. Viereeni istui Leo Komarovin ja Teemu Lassilan sekoitus Tampereelta. Kävimme henkeviä keskusteluja. Hän haluaisi muuttaa ihmisten asenteen elämää kohtaan. "Elämä on niin ennaltasuunniteltua! Pitäis olla spontaani!" Minä kannustin häntä, mutta totesin itseni oman elämäni suhteen kontrollifriikiksi. Kotona olin kuudelta. Suuntasin suihkuun. Hankasin leiman pois kädestä. Join kupin teetä selaillessani nettilehtien kuvat.

Oma elämä on ollut katkolla lätkähuuman vuoksi, mutta kyllä tämä taas tästä.

Äiti: "No näitsä Ruudun?"

Birdie: "Joo, näin näin."

Äiti: "Näitkö sä nyt sit unia siitä?"

Birdie: "No eeen, mä näin unta Lepistöstä."